Kohmon aloittaessa ajohommat 28 vuotta sitten hän ajoi isänsä kanssa vasikoitakin, mutta nykyään kyydissä on vain välitysporsaita. Kaksikerroksiseen autoon sopii 250 possua.

Miljoona kilometriä maanteitä niellyttä mersuaan Kohmo kuvaa vanhaksi sotaratsukseen. Sillä hän liikkuu Varsinais-Suomessa ja Satakunnassa kellontarkan aikataulun mukaan, jonka sanelee emakkotilojen tuotantorytmi.

”Käyn tietyillä tiloilla aina tiettynä viikonpäivänä, vakipaikat luovat työviikkoon rungon. Itse saan päättää päivän aikataulun. Siitä tulee kiva fiilis itselle. Seitsemän maissa lähden liikkeelle ja työpäivä loppuu neljän kieppeillä.”

Aikoinaan Hannu Kohmo kasvoi porsaskuljettajan ammattiin isänsä opastuksella. Nyt hänen kanssaan yrityksessä toimivat omat pojat Teemu ja Tuomas. Nuorimmasta pojasta, Samulista, leivottiin vastikään Suomen paras autonasentaja ammattikoulujen Taitaja-kisassa.

Kohmo on nähnyt työuransa mittaan sikatilojen kasvavan ja lukumäärän vähenevän. Kuljettajan työtä rakennekehitys on helpottanut.

”Isoissa yksiköissä toiminta on hyvin selkeää. Porsaat ovat valmiina lastaustilassa ja ne saa helposti kyytiin. Ennen tuntui vaikealta neuvoa sijaista, kun tiloilla systeemit vaihtelivat – helpompi oli mennä itse, vaikka kipeänäkin.”

Kuljettajan tärkeä tehtävä on arvioida autoon otettavien eläinten kunto. Possujen on oltava terveitä ja jalkojen kunnossa. Rikkinäisiä hännänpäitä ei saa olla.

”Nykyään näen purtuja häntiä äärimmäisen harvoin. Olosuhteet ovat parantuneet, ja rehustus ja genetiikkakin ovat menneet eteenpäin.”

HKScanin uusi linjaus, jonka mukaan kuljettaja ei saa mennä sikalaan, ei Kohmon arvion mukaan tuo suurta muutosta porsaiden ajoon. Sekä lähtö- että vastaanottajalla on paikalla aina talon väkeä. Riittävät avut sikalassa säästävät kuljettajan aikaa sen lisäksi, että pienentävät hygieniariskiä.


Hannu starttaa liikkeelle aamuisin seitsemän maissa. Kaksikerroksiseen porsasautoon on kertynyt jo reippaasti kilometrejä. 

”Hygienian kanssa täytyy olla valppaana, mutta lopulta kyse on pikku jutuista. Käsien ja jalkineiden pesu on tärkeintä. Kovapohjaiselta alustalta lastauksen purut on helppo poistaa.”

Mitä ominaisuuksia eläinkuljettaja tarvitsee työssään? Kohmon mukaan tärkeintä on rauhallisuus.

”Eläimet kulkee koskemattakin, niiden kanssa ei passaa koettaa väkisin. Mulla ei mene hermo ikinä. Olen päättänyt, että mulla on aina paras päivä, sekä töissä että kotona.”


Eläinkuljettajan työ vei Hannun viime vuonna elokuva-avustajaksi. Hän haki Onneli, Anneli ja Nukutuskello -elokuvaa varten kolme nautaa Vakka-Suomesta Turkuun kuvauksiin Kuralan Kylämäkeen. Hannu vilahtaa elokuvan eläinten esittelyvideolla (kohdassa 1:51). 

Koska kuljettajan työ on pitkälti myös ihmistyötä, tarvitaan lisäksi laajakatseisuutta ja vuorovaikutustaitoja. Ja siisti ja jämpti pitää olla, myös auton kanssa.

”Auton on oltava puhdas ja kuivikkeita riittävästi. Pesen auton kotona, joskus käyn Forssan tai Paimion teurastamoilla. Aikaa menee sen verran kuin menee, kun kaikki paikat puhdistaa kunnolla.”

Kohmo tunnustaa olevansa kotonakin ”aikava”. Siis henkilö, jolla kaikki kestää kauan. Kotitalo on Vahdolla, ja siellä on tilaa kolmelle koiralle, noin seitsemälle kissalle, pupuille, lampaille ja kanoillekin. Yhtä vielä puuttuu: lehmä olisi kiva joukon jatkona, sellainen itseuudistuva, Kohmo tuumii.


Perheen koirat osaavat nauttia metsämaisemista.  

 

Kuvat Hannusta: Raila Aaltonen

Tämä juttu kuuluu Perjantai-sarjaan. Esittelemme viikoittain yhden ketjumme tuottajista, kuljettajista ja asiantuntijoista. Kuka suunnittelee eläinkuormia, mitä miettii kuljettaja ajellessaan Suomen teitä ja millainen on ison maitotilan työpäivä - mm. näihin kysymyksiin saat vastauksen perjantaisin Kotitilalta-blogissa. 

Kenet haluat meidän esittelevän? Laita toiveesi: katja.toivanen@hkscan.com.