Sadonkorjuu on aina maanviljelyn huippuhetkiä, kun tehdyn työn tuloksista päästään nauttimaan. Nautatilalla käytännössä koko kesä on korjuuaikaa. Ensimmäinen säilörehusato niitetään Etelä-Suomessa kesäkuun alkupuolella ja viimeiset raiheinät otetaan talteen lumien tullessa.

Kerrataan neljä keskeistä, onnistumisen kannalta tärkeää tekijää säilörehun tekemisessä.

1. Korjuuajan ennakointi

Kevään sää on ollut jälleen kerran hyvin erikoinen.  Huhtikuu oli lämmin, toukokuun alku kylmä. Tätä kirjoitettaessa ensimmäiset hellepäivät ovat takana ja kevään ensimmäinen korjuuaikaennuste on annettu.  Vielä nyt koko Suomessa D-arvo on yli 740 ennustejakson päättyessä. Säilörehun kehitys on kuitenkin erittäin nopeaa.

D-arvo laskee päivässä sääoloista riippuen 1 – 15 g/kg. Muutaman viime vuoden tulokset ovat osoittaneet, että D-arvo voi laskea jopa 25 g/kg päivässä, jos ilma on hyvin helteinen. Artturi Korjuuaikaennuste ottaa huomioon sääennusteet sekä nurmen apilapitoisuuden ja laskee kuntakohtaisen ennusteen. Tätä ennustetta kannattaa käydä katsomassa kun suunnittelee omaa korjuun aloittamista. Vielä parempi tapa on lähettää rehulaboratorioon säilörehun raaka-ainenäyte omasta kasvustosta. Kun tämän tuloksen asettaa Artturin ennusteen rinnalle, ei kukaan voi saada oikeampaa tietoa nurmen kehityksestä.

2. Korjuun aloittaminen

Sekä maidon- että naudanlihantuotannossa säilörehun D-arvotavoite on 680-700. Tilalla pitää kokemukseen ja ennusteeseen perustuen päättää korjuun paras aloitushetki. Jos korjuu kestää päivän, ei ongelmaa ole. Parin-kolmen päivän korjuu saadaan myös osumaan hyvin oikeaan ikkunaan. Jos korjuu kestää viisi päivää, pitää aloitus ennakoida niin, että loppupään rehut eivät pääse liian vanhoiksi. Apilapitoisen nurmen kehittyminen on hitaampaa. Tämä kaikki, jos säät suosivat - sateinen kesäkuu muuttaa tilanteen niin säilörehun kehittymisessä kuin korjuussakin.  Emolehmätuotannossa tavoitteet ovat erilaiset.

3. Niitto

Niittämään lähdetään, kun sadevesi ja kaste ovat kuivuneet kasvustosta. Oikea sängenpituus on 8-10 cm, eli kämmenen leveys. Leveä karho jää makaamaan riittävän sängen päälle, rehu ei likaannu maasta ja noukkimen voi säätää niin, ettei sekään ota maata mukaan. Peltoon jäävän sadon määrä on hyvin pieni. Lähellä maan pintaa rehu on laadultaan hyvin heikkoa. Pidempi sänki nopeuttaa myös kasvuston uuteen kasvuun lähtöä.

4. Tiivistäminen

Tehdäänpä säilörehu paaliin, siiloon, aumaan tai torniin, periaate on sama. Rehu pitää tiivistää nopeasti jotta käyminen ja hävikit loppuvat. Hyvä tiivistys vähentää tappioita niin siilossa kuin paalissakin. Korjuukaluston tehon kasvu edellyttää siilotyöskentelyn kehittämistä. Tehokkaan noukinvaunun kurissa pitämiseen tarvitaan helposti kaksi traktoria siilolla. Ajosilppurin perässä voidaan täyttää kahta siiloa, joissa molemmissa on kaksi traktoria. Tehokkaan korjuukaluston hyötyä ei kannata pilata huonolla tiivistämisellä.

Lisää tietoa säilörehun tekemisestä sekä korjuuaikaennusteet: www.artturi.fi