Anna-Leena ja Matti Yli-Jaman tila on mukana Kariniemen sankarit -projektissa, jossa selvitetään parhaat käytännöt broilerituotannon hiilijalanjäljen alentamiseen. Alkamassa on parin tunnin rupeama, jonka aikana selvitetään tilan lähtötiedot varsinaista hiilijalanjäljen laskentavaihetta varten.

”Nyt on sopiva aika lähteä miettimään näitä asioita, kun koneet on putsattu ja siirretty odottelemaan tulevia kasvukausia”, pohtii Matti Yli-Jama.

Toki osa laskentaankin liittyvistä kotitöistä on jo tehty. ProAgrian Jenni Lukkaroisen etukäteen lähettämiin lomakkeisiin on haettu tarvittavia tietoja tilan peltoviljelystä, energiankäytöstä ja eläinmääristä. Kun kahvipöydän ääressä on ensin käsitelty päivänpolttavat asiat ralliautoilusta, kunnallispolitiikasta ja tilan historiasta, on aika siirtyä itse asiaan.

Pöydän ympärillä vallitsee suuri yksimielisyys asian tärkeydestä.

”Jos emme itse ala aktiivisesti ja faktoihin perustuen laskemaan tuotannon ympäristövaikutuksia, joku muu sen tekee. Kuka silloin takaa, että tarvittavat lähtötiedot ovat totuudenmukaiset”, pohtivat Anna-Leena ja Matti.

Jo lähtötietoja haettaessa on heti tullut mieleen asioita, joilla mahdollisesti voisi vaikuttaa tuotannon hiilijalanjälkeen. Tila käyttää omista metsistä tuotettua haketta energialähteenä ja monet energiainvestoinnit kiinnostavat. Kaikkia tarvittavia tuotantopanoksia pyritään kilpailuttamaan, myös bioenergian tehokas hyödyntäminen ja valaistuksen muutos ovat mietinnässä. Takaisinmaksuajat ovat jo olleet laskennassa.

Jenni Lukkaroinen tarkentaa paperilla olevia tietoja:

”Paljonko pakettiautoa käytetään broilertuotannon tarpeisiin, mikä on keskikulutus, dieseliä varmaan?” kyselee Jenni.

Lukemat siirtyvät Jennin tietokoneelle, osa tarvittavista tiedoista löytyy helpoimmin suoraan viljelysuunnitelmista. Samalla puhe siirtyy tietotekniikan ja erilaisten digitaalisten ratkaisujen tärkeyteen nykyajan maataloudessa.

”Sinetin kehitystyö on ollut kotieläintuottajalle ensiarvoisen tärkeää. Sieltä on helppo nopeasti tarkistaa omaa tilaa koskevat tiedot, sieltä löytyy tieto eri tapahtumista. Miten sitä oikeastaan pärjättiin ennen tietokoneita?” ihmettelee Anna-Leena pilke silmäkulmassa.

Matti komppaa, mutta jatkaa heti myös selkeällä kehityskohteella:

”Helpoilla mobiiliratkaisuilla olisi käyttöä esimerkiksi ruiskuttaessa. Kun yöllä väsyneenä yrität muistella kaikkia tarvittavia tietoja, olisi jokin helppo kännykkäsovellus suurena apuna.”

Hiilijalanjälkikeskustelun muuttuminen huutokauppaa muistuttavaksi desimaalipelleilyksi ei saa aikaan hurraahuutoja. Viherpesu ei lisää tilan tuottavuutta. Kehityskohteiden on oltava sellaisia, joita voidaan seurata ja joissa aikaan saadut muutokset voidaan myös todentaa.

Tilalla seurataan aktiivisesti kaikkia maataloussektorin muutostarpeita ja oppia haetaan myös Suomen rajojen ulkopuolelta eri tapahtumista.

”Aina sitä jotain oppii, kun on poissa kotoa. Ja tällaiset kehitysprojektit ovat kotieläintuottajille tärkeitä. Näissä mukana oleminen auttaa katselemaan omia tekemisiään eri vinkkelistä. Ajat ja tarpeet muuttuvat, siinä kehityksessä on pysyttävä mukana, vaikka joskus vähän pahalta tuntuukin”, sanovat Anna-Maija ja Matti.

Myös Jenni Lukkaroinen on työssään ProAgrian kasviasiantuntijana havainnut muutoksen tuulet. Perinteisten viljelysuunnitelmien, lohkokorttien täyttämisen ja EU-tukihakujen oheen on HKScanin hiilijalanjälkiprojekti tuonut mukavaa vaihtelua.

”Tämä on oikeastaan ollut hauskaa hommaa. Tilat ovat ottaneet minut ja kollegani Juho Juuselan hyvin vastaan. Tarvittavat tiedot on selvitetty hyvässä yhteisymmärryksessä ja yhteinen tavoite tiloilla on vähentää tuotannon ympäristövaikutuksia." 

Myös Jennin oma vahva maataloustausta helpottaa yhteisen kielen löytämisessä.

Parituntinen keskustelumme alkaa olla loppusuoralla. Myös tilan Nipsu-koira alkaa aavistella vieraiden olevan lähdössä ja haluaa oman osansa huomiosta.



”Piinapenkki on nyt siis ohi, vielä vähän pyörii numerot päässä”, nauravat yrittäjät.

Jennin tallentamat tiedot siirtyvät 10 muun tilan tavoin laskentavaiheeseen VTT:n asiantuntijalle. Lähikuukausina saatava lähtötieto on arvokas apuväline arvioitaessa parhaita toimenpiteitä tilan hiilijalanjäljen vähentämiselle. Tässä apuna käytetään ProAgrian asiantuntemuksen ohella Biocode-työkalua, joka mahdollistaa vaihtoehtojen vertailun eri tuotantopanosten merkityksestä hiilijalanjäljelle.

Lopuksi keskustelu kääntyy vielä maatalouden rooliin tulevaisuudessa. Luonnon kanssa sopusoinnussa eläminen on aina ollut osa maatilan arkea ja luonnon aiheuttamat viljelyn epävarmuustekijät on totuttu hyväksymään osana yrittämisen riskejä. Niihin on myös opittu varautumaan. Nyt maatalouspoliittiset ratkaisut ovat nousseet riskitekijäksi, joihin varautuminen on hankalaa erityisesti ratkaisujen lyhyen aikajänteen vuoksi. Hiilijalanjälkilaskenta voi olla osa ratkaisua myös tähän haasteeseen.