Tuottajien arki ja näkymät ovat täynnä haasteita. Päivät sikalassa venyvät pitkiksi, vapaapäiviä ja lomia ei tunneta samalla tavalla kuin toimistotyöntekijöillä. Huoli tilojen toiminnan jatkumisesta sukupolvelta toiselle on monissa paikoissa jokapäiväinen. Lisäksi, jos tilan kannattavuus on heikko, ei kehitysinvestointejakaan pystytä tekemään tarpeiden mukaan. Silti tapaamistani tuottajista paistoi voimakas ammattiylpeys ja vilpitön halu varmistaa puhdas ja turvallinen ruoka suomalaisten ruokapöytiin. Vetää itseni kaltaisen kaupunkilaisen hiljaiseksi ja nöyräksi.

Eläinten hyvinvointi ja kestävä kasvatus puhuttivat paljon. Sikatilallisen arkea on miettiä possujen kasvuolojen mukavuutta ja terveellisyyttä. Taustalla on kuitenkin koko ajan oltava kasvatusprosessin tehokkuus ja sen kehittäminen sekä laadukkaan raaka-aineen tuottaminen elintarviketuotantoon. Sikafarmareille tämä työ tuntui olevan hyvin luonnollista, heille on taloudellisesti elintärkeää, että eläimet voivat hyvin koko kasvukaarensa ajan. Eläimistä välittäminen on sikatilalla jokapäiväistä ja jatkuvaa, tämä koskee niin monipuolista ruokintaa kuin liikkumatilaa ja virikkeitäkin. Tämä olisi hyvä muistaa myös vallitsevan lihakeskustelun keskellä.

Niin, siitä vallitsevasta lihakeskustelusta. Jos kaltaiseni kaupunkilaisen sekasyöjän, joka nauttii mielellään kaikkia ravintoaineksia, on vaikea hyväksyä vallitsevaa mustavalkoista ja yksipuolista lihan vähättelyä, niin pitkää päivää ponnistelevan sikafarmarin korviin se kuulostaa todella epäoikeudenmukaiselta. Liha, myös porsaanliha, on kuulunut osana terveelliseen, tasapainoiseen ja monipuoliseen ruokavalioon kautta aikojen. Tapaamieni tuottajien kanta oli myös sama: syödään kohtuudella kaikkea, myös laadukasta, luonnollista ja maukasta suomalaista sianlihaa. Tämän viestin edistäminen on kaikkien meidän elintarvikealalla toimivien tehtävä.

ollila_600.jpg
Onneksi tuli nähtyä sikatuotannon ammattilaisten arkea ja toimintaa. Hattu päästä ja iso respect.