Huoli ilmastonmuutoksen etenemisestä on noussut voimakkaasti yleiseen kansalaiskeskusteluun. Samalla maatalouden rooli on korostunut ilmastonmuutoksen hillitsijänä peltojen hiilinielujen kautta, mutta toisaalta etenkin naudanlihan laskennalliset kasvihuonekaasupäästöt ovat olleet kielteisesti esillä.
Maailmanlaajuinen huoli nousi merkittävästi, kun kansainvälisen ilmastopaneeli IPCC julkaisi lokakuussa 2018 raportin, jossa tuotiin esille, että jos ei merkittäviä toimia tehdä kasvihuonekaasujen päästöjen ehkäisemiseksi, ilmasto lämpenee yli 1,5 astetta jo vuosisadan puoliväliin mennessä. Tällä on arvioitu olevan kauaskantoisia haitallisia vaikutuksia sekä ihmisille että luonnolle. Myös viime kasvukausien sään ääriolosuhteet ovat osaltaan voimistaneet käsitystä ilmiön etenemisestä.
Jotta maapallon lämpeneminen voidaan rajoittaa tavoitteen mukaiseen 1,5 asteeseen, on korostettu, että se vaatii järeitä ja ennen kaikkea nopeita hillintätoimia kaikilla toimialoilla. Lisäksi päästövähennykset eivät yksin riitä, vaan tarvitaan keinoja poistaa hiilidioksidia ilmakehästä hiilinieluja tehostamalla ja hiilidioksidia talteen ottamalla. Tässä yhdeksi merkittäväksi keinoksi on nostettu esille metsien ja peltojen rooli toimia hiilinieluina.
Maatalouden osuus Suomen kasvihuonekaasupäästöistä on 11 %. Mitä keinoja maataloudessa on vähentää näitä päästöjä?
Ilmastonmuutoksen hillintää tukevat monet kestävän maataloustuotannon toimet. Ilmastoviisas maatila onkin ennen kaikkea hyvin hoidettu kokonaisuus, jossa on huomioitu maan hyvä kasvukunto ja vesitalouden toimivuus, orgaanisen aineksen lisäys maahan, viljelykierto ja kasvipeitteisyys, muokkauksen vähentäminen, tuotantopanosten tarpeen mukainen käyttö, lannan käsittely, eläinten ruokintastrategiat, terveys ja hyvinvointi sekä energiaratkaisut. Toimenpiteet turvemailla ovat oma tärkeä lukunsa.
Maatiloilla tarvitaan kuitenkin uusia ilmastoratkaisuja, jotta päästään kasvattamaan peltojen hiilinieluja. Biomassan tuotannon ja ympärivuotisen kasvipeitteisyyden lisääminen sekä maan mikrobitoiminnan aktivoiminen ovat tässä tärkeitä, mutta keskeistä hiilinielujen kasvattamisessa on pysyvän hiilen varastojen lisääminen maassa. Tästä tiedetään kuitenkin vielä vähän eikä tutkimus- ja mittaustietoa ole olemassa riittävästi eri viljelyvaihtojen vaikutusten osoittamiseksi. Tutkimusta ja tilakokeiluja tehdään koko ajan lisää.
Maatiloilla tarvitaan myös todennettuja, mitattuja tuloksia hiilipäästöistä ja hiilen sidonnasta. Hiilijalanjäljen laskennan avulla päästään kiinni siihen, mitkä tuotannon vaiheet vaikuttavat eniten hiilijalanjälkeen ja mihin hillintätoimenpiteet kannattaa kohdentaa. Se myös mahdollistaa kompensaatiopalveluiden kehittämisen ja uudenlaisen ilmastoyrittäjyyden käynnistämisen. Ilmastonmuutoksen hillintätoimissa tulee lisäksi huomioida, että toimenpiteet tukevat samalla myös muita ympäristövaikutuksia, kuten ravinnehuuhtouman riskin pienentymistä sekä luonnon monimuotoisuuden että eläinten hyvinvoinnin edistämistä.
Kirjoittaja, ProAgrian Keskusten liiton johtava asiantuntija Sari Peltonen vieraili Kariniemen sankarit -projektin aloitustilaisuudessa Kauttualla lokakuun lopulla. Sari painotti, että ennen kaikkea tarkoitus on löytää tilakohtaisesti järkeviä, tasapainoisia ratkaisuja.
