Kesäkuussa tuli kuluneeksi 30 vuotta siitä, kun Pouttu Oy avasi lihankäsittelylaitoksen Outokumpuun. Yksityisen teurastamon tulo Osuuskunta Lihakunnan perinteisesti hallitsemalle alueelle herätti aikanaan kovasti keskustelua puolesta ja vastaan.
Pouttu Oy oli yrittänyt ostaa 80-luvun puolesta välistä lähtien eri toimijoilta valmiita, toimivia teurastamoita useaan otteeseen, mutta syystä tai toisesta kaupat olivat kariutuneet kerta toisensa jälkeen. Niinpä yhtiölle ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin rakentaa uusi oma laitos.
Outokumpu otti uuden työnantajan avosylin vastaan. Kaupungissa oli pulaa työpaikoista hiipuneen kaivostoiminnan jäljiltä ja moni kaivosmies saikin teurastamolta uuden uran. Teurastamon rakennustyöt käynnistyivät keväällä 1988 ja avajaisia juhlittiin 16.6.1989 suuressa kansanjuhlassa, vieraita avajaisissa oli noin 3000.
Rakennustöissä mukana oli myös Juhani ”Iskä” Mäkinen, joka toimii tehtaalla edelleen laitosmiehenä. Eläkepäivät häämöttävät vuoden lopussa. Tehtaalla hän on siis ollut töissä koko sen toiminta-ajan 30 vuotta, hatun noston arvoinen saavutus.
Jussi muistaa hyvin vielä tuotannon käynnistysvuodet. Alussa sisään ajettiin pieniä eriä ja samalla sen ajan moderneinta laitosta säädettiin toimintakuntoon. Vähitellen määrät lisääntyivät niin, että aamupäivisin teurastettiin noin 100 sikaa ja lounaan jälkeen siirryttiin nautoihin, joita teurastettiin noin 80 päivässä. Tarvittaessa teurastettiin myös lampaita ja hevosia ja metsämiehet toivat nyljettäväksi ja leikkuuseen myös karhuja ja hirviä. Myös kolaripaikoille menehtyneitä eläimiä käsiteltiin tuolloin laitoksessa.
Muutoksia tapahtuu liha-alalla kuitenkin nopeasti ja vuonna 1997 HK Ruokatalo ja Pouttu löivät hynttyyt Outokummussa yhteen. Outokummun teurastamosta tuli yhteisyritys, jossa omistus oli tasan 50/50. HK Ruokatalo halusi parantaa kilpailukykyä teurastuksessa ja vahvistaa kotimaisen naudanlihan saantia laajentamalla hankinta-aluettaan myös niin sanottuun maito-Suomeen. Pouttu puolestaan tarvitsi leveämpiä hartioita jakamaan tehtaan kustannuksia.
Aiemmin tiukasti erillään toimineiden yksityisten ja osuustoimintataustaisten lihayritysten yhteisyritys oli siihen aikaan melko ainutlaatuista. Kuitenkin jopa Maaseudun Tulevaisuus kommentoi sopimusta varovaisen positiiviseen sävyyn pääkirjoituksessaan: ”Suomalaisten lihatalonpoikien kannalta se on parempi tapa kuin turvautuminen tuontiin Ruotsista ”.
Vuonna 2003 HK Ruokatalo osti Pouttu Foods Oy:n koko osakepääoman kahdessa erässä ja näin Outokummun teurastamo tuli kokonaan osaksi HK Ruokatalo-konsernia. Kun kysyn, miten nämä omistusjärjestelyiden muutokset näkyivät tehtaan arjessa, kertoo Jussi, että ainakin kunnossapidossa ne kyllä näkyivät. Kun omistus jakautui vielä puoliksi kahden toimijan välillä, ei rahaa ollut mihinkään investointeihin, koska molemmat osapuolet olivat hieman varovaisia toimissaan tulevaisuuden ollessa epävarma. Tehtiin vain välttämättömät korjaukset. Kun HK Ruokatalon omistusosuus nousi, panosti se voimakkaasti Outokummun yksikköön ja uudistuksia tehtiin paljon.
Lastaus menossa. Kyytiin menee nautaa, vaikka porsasta auton kyljissä mainostetaankin.
Yksikössä on edelleen töissä vielä 11 henkilöä, jotka ovat olleet mukana ihan alusta alkaen. Yksi heistä on pakkaamossa työskentelevä Riitta Stranden. Riitta toimi 80-luvun lopulla lomittajana ja teki lisäksi töitä mm. vihannestilalla. Kun hän näki ilmoituksen kurssista, jossa koulutettaisiin työntekijöitä uuteen teurastamoon, ajatteli hän heti hakea mukaan. Hakijoita oli paljon, mutta Riitta pääsi haastatteluun. Haastattelussa Kauko Pouttu kysyi nuorelta tytöltä, että mitä hän haluaisi tehtaalla tehdä. Riitta vastasi siihen, että ” vaikka aidan seipäänä seisomaan, kun vaan hinnalla synnytään”. Pouttu naurahti ja totesi, että eiköhän me sinut ainakin tänne sitten oteta.
Ja sillä tiellä Riitta on edelleen, reilu neljä vuotta vielä olisi aikaa eläkeikään. Kun Riitalta kysyy, miten hän on töissä nämä kaikki vuodet viihtynyt, iloinen nainen toteaa, että yhtenäkään aamuna ei ole itkun kanssa tarvinnut töihin lähteä, niin eikös se ole aika hyvin!
”En kyllä ymmärrä, mihin hittoon tämä aika on huvenna!”
Käsiin painavien laatikoiden nostelu on vuosien varrella kuulemma käynyt ja niitä on pitänyt vähän operoida, mutta muuten hyvin on paikat kestäneet raskaan työn, nuorekas nainen kertoo. Vuosien aikana on yksikössä myös panostettu paljon erilaisiin apuvälineisiin työtaakkaa helpottamaan, mutta kaikesta nostelusta ei todennäköisesti koskaan päästä eroon.
Jussikin kertoo, että onneksi on saanut olla terveenä töissä, vaikka ikä kuulemma kyllä näkyy erityisesti pitkien työrupeamien jälkeen. Enää ei 12 tunnin työvuoroista tai viikonlopputöistä palaudu niin kuin nuorena miehenä.
Hän muistelee vuosien takaa sattumusta, kun sonni pääsi karkuun kuljetusautosta ja tehtaan porttikin oli jäänyt auki. Eläin paineli kauheaa kyytiä portista ulos ja jatkoi matkaansa kaupungin keskustaan, Jussi ja siinä vaiheessa myös poliisit jo perässään. Uimahallin pihassa sonnilta lopulta hidastui matkan teko. Jussi totesi poliiseille, että ei sonnia tähän voi lopettaa ja hän ainakaan ei sitä ammu, kun ihmisiä kulkee ympärillä. Eläin saatiin paimennettua läheisen omakotitalon pihalle, jossa se saatiin lopetettua turvallisesti ja portitkin ovat sen jälkeen pysyneet kiinni.
Tarinoita Jussilla riittäisi 30 vuoden ajalta vaikka kirjaksi asti, joten jos satutte mieheen jossain törmäämään, niin kannattaa kyllä pysähtyä hetkeksi turisemaan!
Jussi ja Riitta muistelivat teurastamon alkuaikoja.
Molemmat kehuvat yksikköä hyväksi työpaikaksi, jonne on kaikkina vuosina ollut aina mukava tulla tekemään töitä kivojen työkavereiden kanssa. Se heistä kyllä näkyykin, molemmat ovat aina iloisia ja nauravaisia ihmisiä, joiden kanssa on kahvitauolla mukava kuulumisia vaihtaa!
Tuottajille he lähettävät myös kiitoksensa. Tilojen työn tuloksena se heidänkin palkkansa on viime kädessä tullut 30 vuoden ajan. Yksikön ja maatilojen tulevaisuus kuitenkin mietityttää kovasti. Työkavereina on paljon myös nuoria ihmisiä, joiden he toivoisivat saavan jatkaa töitä täällä edelleen.
Tiloille he lähettävät vielä lisäterveisiä, että paljon jaksamista ja terveyttä tuottajille, moni ihminen saa tässä maassa elantonsa teidän työnne ansiosta!
Kuvat: Nina Vanhapelto
