Kesä on ollut jälleen vaihteleva ja alueellisesti, jopa tilan sisällä, on lohkokohtaisesti suuria vaihteluja sadon määrässä ja laadussa. Ensimmäinen säilörehusato oli määrältään hyvä. Monet tilat lähtivät syöttämään satoa heti sen korjuun päätyttyä. Toiset tilat jaksottivat korjuuta, jotta määrä olisi varmasti riittävä. Katovuoden vaikutuksia molemmat. Toinen säilörehusato kärsi monin paikoin kuivuudesta ja kolmannen sadon määrä on vielä arvoitus.

Kaikki edellä kerrotut seikat korostavat rehuanalyysin merkitystä. Kesäkuun ilmat olivat vaihtelevia ja esimerkiksi etelässä kiihkeimmän säilörehunkorjuuviikon 24 analyyseissä on suurta vaihtelua. Pohjoisempana saman voi havaita viikon 25 tuloksissa. Hurjimman tuloksen olen nähnyt Satakunnasta, jossa 8.6. korjatun säilörehun D-arvo on 652. Eli rehuanalyysit ovat jälleen tänäkin vuonna ehdottoman tärkeitä.

Puinnit ovat hyvässä vauhdissa. Sato on monin paikoin vähintään keskimääräinen, monin paikoin hyvä. Laatu vaikuttaa hyvältä. Tämän vuoden erityispiirteenä on rukiin hyvä sato ja matala hinta.

Vanhoissa ruokintasuosituksissa rukiin määrä suositeltiin jätettäväksi 10 - 20 prosenttiin väkirehun määrästä. Tämä vanha sääntö on nyt romutettu. Se perustui rukiin heikkoon maittavuuteen ja vanhoissa ruislajikkeissa mahdollisesti olleisiin haitta-aineisiin.

Luken ruokintakokeissa lihanaudoille syötettiin ruista sisältävää väkirehua niin, että rukiin osuus kokonaisdieetistä oli 22,5 % eli väkirehusta noin puolet. Kun käytössä oli seosrehuruokinta, mitään ongelmia korkeimmillakaan rukiin käyttötasoilla ei ollut ja kasvu oli kontrollina toimineen ohran veroinen.

Rukiin käytön pitää kuitenkin luonnollisesti perustua ruokintasuunnitelmaan. Rukiissa on tärkkelystä enemmän kuin ohrassa ja vain hieman vähemmän kuin vehnässä. Jos säilörehussa on matala kuitupitoisuus, pitää kaiken viljaruokinnan kanssa olla maltillinen.

Ruis soveltuu erinomaisesti käytettäväksi yhdessä kauran kanssa ja matalamman D-arvoisen säilörehun kanssa. Ruista käytettäessä sen määrä kannattaa jakaa pidemmälle jaksolle, eikä pyrkiäkään maksimalliseen syöttöön. Näin sen energiatäydennys saadaan tasaisesti hyötyyn. Rukiin murskaamisessa pitää muistaa jyvän muoto. Valssit pitää laitaa tiukemmalla kuin isompijyväisiä viljoja murskatessa.

Rehuanalyysit ovat edelleen nautalilojen syksyn ykkösasia, niin lypsy-, emolehmä- kuin lihanautatiloillakin. Suunnitelmallisella ruokinnalla tuotos saadaan parhaaksi. Onpa säilörehusato runsas tai puutteellinen, saadaan se parhaaseen käyttöön.