Juho Riuttamäki kasvattaa sikoja Huittisissa kolmessa paikassa ja hakee tehoja suunnitelmallisesta johtamisesta. Kaksi ensimmäistä vuotta sikatalousyrittäjänä ovat selventäneet hänelle pelin hengen: tili tehdään ostamalla, ei myymällä. Tilan kulurakenne on se, mihin voi eniten vaikuttaa.
Kotitilalla oli aiemmin yhdistelmäsikala, jossa porsitettiin emakoita ja kasvatettiin porsaat teuraaksi. Nelisen vuotta sitten emakoista luovuttiin, mutta välikasvatusosastot ja lihasikala säilyivät. Nyt tila ostaa 8-kiloiset vieroitetut porsaat. Isäntä on tyytyväinen muutokseen.
”Päivittäinen rutiini ei ole niin kellontarkkaa kuin emakkosikalassa. Välikasvatuksessa porsaat tarvitsevat enemmän lämpöä kuin lihasiat ja vähän erilaiset rehut, mutta tämähän oli meille ennestään tuttua työtä.”
Tänä vuonna Veljekset Riuttamäki Oy laajensi tuotantoaan ostamalla läheltä toisen yhtiösikalan. Kaikissa sikaloissa kasvatusmalli on sama, välitysporsaasta teuraaksi. Käsite ”perustyöpäivä” on sikatilan isännälle tuntematon. Hän sanoo, että sellaista ei ole.
”Tässä työssä on hienoa, kun ei voi tietää mitä tapahtuu tunnin päästä. Pidän yllätyksellisyydestä – mutta ideaali on sellainen päivä, kun ei ole mitään erityistä tiedossa.”
Tämän hetken kiinnostava johtamishaaste on muuttaa sikaloiden toimintaa siten, että kahta yritystä saisi vietyä lähemmäs toisiaan, ja lopputuloksena olisi enemmän kuin osiensa summa. Isompi yritys mahdollistaa synergiaetuja, jotka hän aikoo hyödyntää parempana kannattavuutena.
Yrityksessä on töissä pääomistajan lisäksi edellisen polven isännät, Riuttamäen isä ja setä, sekä kuusi sikalatyöntekijää. Peltotyöt noin 170 hehtaarilla hoidetaan omalla väellä, ja lisäksi urakoidaan konetöitä muillekin tiloille.
”Kohtalaisen tasapainoisesti olen tässä pärjännyt. Ylimääräistä stressiä en ota, koska tiedän, että jos oikein pirusti häslää, ei saa mitään tehtyä. Parempi on koko ajan tehdä rauhassa, silloin kaikki tulee tehdyksi.”
Isännyyden alkua ovat värittäneet kahden koetun kasvukauden poikkeusolot, ensin ennätysmärkä ja sen jälkeen ennätyskuiva kesä. Riuttamäki toteaa selvinneensä kummastakin ja tyytyy toivomaan seuraavasta kesästä normaalia.
Millaisen luonteen vaatii ison ja kasvavan lihatilan isännyys?
”Heikkilän Esa HKScanilta sanoisi varmaan, että olen jämäkkä ja vaativa. Itse tunnistan luonteessani myös tietyn kiivauden”, Riuttamäki luonnehtii.
Sikalatöitä hän tekee itse lähinnä viikonloppuisin.
”Mitä vähemmän lapiohommia, sitä parempi. Tili tehdään tietokoneella, ei lapiotöissä.”
Miehen kotijoukoissa ovat vaimo Tiia, alle vuoden ikäinen Nestori ja 7-vuotias Elsi. Lapsiperheen arjen pyöritys on tänä vuonna pitkälti ollut vanhempainvapaalla olevan Tiian vastuulla.
Tilan töistä Riuttamäki irrottautuu mielellään alaan liittyviin luottamustoimiin. Hän kuuluu Sikayrittäjien ja MTK:n liiton sekä Huittisten MTK:n johtokuntaan, ja myös MTK:n sikaverkostoon. Yksi tehtävä vielä kiinnostaisi: HKScanin yhteistyöryhmä.
”Siellä keskustellaan ja sovitaan tuottajille tärkeistä asioista. Niihin pöytiin ja keskusteluihin osallistuisin mielelläni.”
HKScanin Next Generation -koulutusta Riuttamäki kiittää erittäin hyödylliseksi. Koulutuksessa hän on tutustunut samanhenkisiin nuoriin viljelijöihin, joille tulee soiteltuakin aina silloin tällöin. Parasta antia kuitenkin oli budjettipäivä. Kassavirtalaskelman teko tuli heti tavaksi.
”Olen tehnyt isoja investointeja aikana, jolloin bisnes ei ole ollut kaikkein kannattavinta. Kassavirtalaskelman avulla näkee tätä hetkeä pitemmälle, puolen vuoden ja vuodenkin päähän. Se antaa varmuutta tekemiseen.”
Joulun viettoon Juho Riuttamäki käy tänä vuonna melko toiveikkain mielin.
”Sian hinta Keski-Euroopassa näyttää nyt mukavalta. Kun se saadaan siirtymään vielä tänne Suomeen, niin kyllä se toiveita antaa ensi vuodelle.”
Juho pelaa lätkää viikoittain. Mukana peleissä on myös lapsuuden kaveri Tuomas Norri.
Kuva tietokoneella: Tero Hakala
Tämä juttu kuuluu Perjantai-sarjaan, jossa esittelemme ketjumme tuottajia, kuljettajia ja asiantuntijoita.
Kenet haluat meidän esittelevän? Laita toiveesi: katja.toivanen@hkscan.com
