Antti Ylöstalo muistelee päivää, jolloin päätti hakea huvikseen LSO:lla avoinna ollutta kenttäedustajan paikkaa. ”Ajattelin tehdä näitä hommia hetken ennen seuraavaa siirtoa. Siitä on nyt melkein 40 vuotta.”
Siitä pitäen on maantie vilissyt auton pyörien alla. Monilla tiloilla on hänen aikanaan sukupolvi vaihtunut, muutamilla kahteenkin kertaan. Tuotantosopimusten päivittäminen uusien, innostuneiden yrittäjien nimiin on aina mukava kokemus.
HKScanilla on tätä nykyä kaksi sikavastaavaa koko maassa. Antti Ylöstalo hoitaa Hanko-Tampere-Oulu -linjan itäpuoliset sopimustuottajat, Esa Heikkilä läntisen puolen. Työnkuva on monipuolinen ja vaihteleva: kun Ylöstaloa pyydettiin kielikurssilla Ruotsissa kuvailemaan työtään, hän totesi, ettei pysty siihen edes äidinkielellään.
”Työn ytimessä on kapasiteetin hallinta”, hän sanoo. ”Me aluevastaavat pyrimme pitämään sikaketjun toiminnan tasapainossa niin, että porsaita tuotetaan kasvatuspaikkoja vastaavasti ja Forssan teurastamolle saadaan hyvälaatuisia lihasikoja tasaiset ja markkinoiden tarvetta vastaavat määrät.”
Isossa roolissa on ollut tuotantotapojen kehittäminen esimerkiksi verkostojen avulla. Ensimmäiset lihasikaloiden yhdessä omistamat emakkosikalat syntyivät pari vuosikymmentä sitten. Yhden ison emakkosikalan porsaat menevät aina samoihin lihasikaloihin.
Ikävaiheittain erikoistunut kasvatus on valtavirtaa, mutta yhdistelmäsikalat eivät ole kadonneet.
”Niistä tulee tätä nykyä noin 20 prosenttia sianlihasta. Jotkut pienemmät yhdistelmät muuttuvat lihasikaloiksi, mutta monet myös laajentavat sekä emakko- että lihasikalaa. Bioturvallisuus on yhdistelmätuotannon vahvuus.”
Tuotannon kehittämisessä ja lihan laadun parantamisessa Ylöstalo tekee tiivistä yhteistyötä HKScanin sikaneuvojien ja sikojen terveydenhuoltoon erikoistuneen eläinlääkärin kanssa. Hän tekee työnsä usein tuvassa paperien parissa, mutta käy silloin tällöin myös sikoja katsomassa.
”Pyrin käymään jokaisella asiakkaalla vähintään kerran vuodessa. Tiiviimmin tulee käytyä, jos tilalla on vaikkapa rakennusprojekti meneillään.”
Aluevastaavan työ on myös tiedon kokoamista ja välittämistä. Viime aikoina ovat tulleet suosituksi eri aiheiden ympärille koottavat pienryhmät. Esimerkiksi laajentamista suunnittelevia viedään tutustumaan uusien sikaloiden ratkaisuihin kotimaassa ja ulkomailla.
”Aluevastaava on yhteyshenkilö tilojen ja HKScanin välillä kaikissa asioissa. Välitän tilan toiveet tai hankin asiantuntijan ottamaan yhteyttä, jos apua tarvitaan vaikka ympäristölupahakemuksen teossa.”
Vielä 80-luvulla SOT:n fuusion jälkeen oli kentällä 120 LSO:n edustajaa hankkimassa sikaa ja nautaa. Lihasta kilpaili silloin parikymmentä eri firmaa.
”Kierrettiin talosta taloon ostamassa teuraita. Sopimuksiakin toki tehtiin jo silloin. Nyt tuotannosta tehdään sopimuksiin perustuvat ennusteet pitkän ajan päähän”, Ylöstalo kuvaa muutosta.
Työssä häntä kiehtoo ihmisten kanssa toimiminen ja se, että paikoillaan ei tarvitse pysyä.
”Tapaan tuottajia joka päivä. Vuodesta -83 olen tehnyt periaatteessa samoja hommia, mutta ala muuttuu nopeasti eikä ole vielä ollut kahta samanlaista päivää.”
Ylöstalo asuu Hämeenlinnan Tuuloksessa vaimonsa ja koiran kanssa. Tytär ja poika ovat jo muuttaneet kotoa. Päivät venähtävät usein myöhään iltaan, joten harrastuselämä ajoittuu viikonloppuihin. Silloin lihamies loikkaa rumpujen taakse ja alkaa paukuttaa.
”Bändiharrastus aktivoitui yksistä bileistä vajaa kymmenen vuotta sitten. Soitamme rokkia laidasta laitaan eri tilaisuuksissa, yksityisbileissä, baareissa ja festareilla. Soittaessa rentoudun ja unohdan työasiat täysin.”
Laulamisen hän jättää muille. ”Bändikaverit kieltävät laulamasta”, Ylöstalo kuittaa nauraen.
Lyhyempiä keikkamatkoja Antti on taittanut vanhalla Fordsonilla.
Jo viidentoista vuoden ajan hän on myös vetänyt moottoripyöräreissuja HK:n tuottajille. Parin-kolmen päivän matkalle hän suunnittelee muutaman vierailun, jotka liittyvät lihantuotantoon: tilakohteita ja alan yrityksiä. Viime vuonna ajeltiin Virossa, tulevana kesänä kohteena on Suomen länsirannikko.
”Kesäkuun ensimmäinen viikko on aina varattu tälle. Letka on aika pitkä, 20-30 pyörää, ja monet varaavat kotiin palattuaan heti lomittajan seuraavaa reissua varten. Mukana reissussa on ollut yhdeltä tilalta kolmekin sukupolvea: vanha isäntä, hänen tyttärensä ja tyttären poika.”
Viime vuonna prätkäreissu vei tuottajat Pärnuun. Samalla reissulla vierailtiin myös Kuremoisin entisellä sovhoosilla.
