Kolme vuotta sitten roolit Heidi Hiidenheimon kotitilalla Hämeenkoskella keikahtivat ympäri. Hiidenheimo oli aiemmin autellut isäänsä sikatilan töissä, 2017 hän ryhtyi päätoimiseksi maatalousyrittäjäksi. Isä on nyt tyttärensä apuna sesonkitöissä ja äiti tuuraa tarvittaessa eläinten hoidossa.
”Koko ikäni olen tiennyt, että haluan jatkaa tilanpitoa”, Hiidenheimo kertoo.
Hän valmistui Mustialasta AMK-agrologiksi vuonna 1999 ja suuntasi ensin maaseutusihteerin töihin. 2000-luvun alkuvuosista tilakauppoihin saakka hän työskenteli miehensä yrityksessä. Nyt tuhannen lihasian sikala ja noin 90 peltohehtaaria työllistävät Hiidenheimon kokonaan.
”Tiesin, mitä tuleman pitää ja olin sisällä tilan töissä, mutta silti vastuun määrä yllätti. Ensimmäisen vuoden jälkeen siihen tottui. Enää vastuu ei tunnu niin stressaavalta”, 42-vuotias Hiidenheimo miettii.
”Joka päivä tässä oppii jotain, sillä ala menee nopeasti eteenpäin. Otan myös mielelläni isän neuvoista vaarin, ettei tarvitse kaikkea opiskella kantapään kautta.”
Hiidenheimo kertoo tykkäävänsä eläinten kanssa touhuamisesta, mutta häntä innostaa myös mahdollisuus kehittää toimintaa sikalassa ja parantaa tuloksia. Sikojensa kasvunopeuteen hän on tyytyväinen. Nyt on tarkoitus löytää keinot lihakkuuden parantamiseen.
Hiidenheimo ruokkii siat omalla ja naapureista ostetulla viljalla, jäätelötehtaan huuhteella, laktoosijakeella ja tiivisteellä.
”St1:n sivutuotteen vaihtaminen huuhteeseen oli ainakin sioille mieleen, uusi rehu alkoi heti maittaa ja kasvut paranivat. Viime kesänä rakensimme kuivaavan Dancorn-viljasiilon, jossa ohra ja vehnä ovat tasalaatuisena seoksena. On mielenkiintoista seurata, miten tasainen viljaseos vaikuttaa lihaprosenttiin.”
Antti Vertanen toi maaliskuussa porsaita Heidi Hiidenheimon sikalaan. Porsaat tulevat läheisestä Kastarin Porsaasta, jonka osakkaana tila on ollut alusta asti.
Hiidenheimo luopui kunnallispolitiikasta tilakaupat tehtyään.
”Minulla ei olisi enää aika riittänyt hoitamaan niitä tehtäviä kunnolla”, hän sanoo. Kiinnostus yhteisten asioiden hoitoon kyti kuitenkin edelleen. Kun HKScanin sikayhteistyöryhmään etsittiin jäsentä, Hiidenheimo kiinnostui tehtävästä ja tuli valituksi kaksi vuotta sitten. Nyt hän toimii ryhmän puheenjohtajana.
”Olen tykännyt olla mukana, sillä ryhmässä käsitellään lihantuottajan elämään vaikuttavia ruohonjuuritason asioita. Kokouksia on tavallisesti neljännesvuosittain. Lisäksi kokoonnumme virtuaalisesti tarpeen mukaan. Koronaviruksen aiheuttamien poikkeustoimien vuoksi seuraava kokous on jo sovittu pidettäväksi Skypessä.”
Alkuvuonna yhteistyöryhmässä on käsitelty sian hintaa ja sen nostamista. Sianlihan hinta alkaa nousta toukokuun alussa. Sitä edelsi porsaan hinnan vahvistuminen helmi-maaliskuussa.
”Hinnan nousu tuo uutta värettä alalle, ja sitä on jo kaivattu. Investoinnit ovat sikatiloilla olleet pitkään jäissä, nyt niitä aletaan ehkä taas suunnitella.”
Omalle tilalleen Hiidenheimo rakennutti viime kesänä viljasiilon lisäksi uuden konehallin. Rakennuskesä oli sen verran työntäyteinen, että lempiharrastus, moottoripyöräily jäi vähiin.
”Mutta tänä kesänä lähden taas HKScanin perinteiselle prätkäreissulle”, nainen vakuuttaa. Normaalisti hän taittaa kauden aikana pyörällään 2000-3000 kilometriä. Rakkaita harrastuksia ovat myös koirat, lentopallon peluu ja kuorolaulu. Esteratsastusurastaan ja hevosista hän joutui surukseen luopumaan vuosi sitten puhjenneen allergian takia kokonaan ja lopullisesti.
Heidin kotijoukoissa ovat puoliso Ilmari Hiidenheimo ja kolme lasta. Tytär on 10-vuotias, pojat iältään 15- ja 17-vuotiaat.
”Maatilan pyörittäminen on minulle merkittävä asia ja tahdon panostaa siihen. Pojat ovat jo antaneet viitteitä, että maatalous kiinnostaa. Vanhempi on konemies ja nuorempaa kiinnostavat eläimet. Se antaa merkitystä ja pontta omaankin työhöni.”
Eläinten kanssa touhuaminen on parasta, Heidi Hiidenheimo sanoo. Koirien kanssa liikkuminen antaa vastapainoa sikalatöille, ja sosiaaliset tarpeet täyttyvät yhdistystoiminnassa.
