Matti Kaasella on siantuotannosta yli kolmen vuosikymmenen kokemus. Hän tuli nuorena vanhempiensa rinnalle tilayhtymään ja isännäksi vuonna 1994. Sittemmin maatila on yhtiöitetty. Perheen pojista vanhempi, Mikko Kaase, suunnittelee jatkavansa tilanpitoa.

Eläinmäärää on kasvatettu ja sikalaa laajennettu monesti vuosien mittaan. Yli satavuotias navetta on kokenut muodonmuutoksen toisensa perään. Kun
emakoita kymmenkunta vuotta sitten lisättiin 400:sta yli 500:aan, rakennettiin vieroitusosastoja varten uudisrakennus.

”Kun lähdettiin laajentamaan, ei ison mittakaavan tuotannosta ollut Suomessa juuri kokemuksia. Nyt jälkikäteen tietäisin tarkkaan, millaisen sikalan tekisin, jos
puhtaalta pöydältä pääsisin aloittamaan”, Kaase kertoo.

Haasteista huolimatta tuotantotulokset ovat Optipossu-ohjelman keskitasoa, noin 29,6 possua emakkoa ja vuotta kohti. Tuotanto on putkitettu viiteen lihasikalaan.

Yksi muutos kerrallaan

Kun HKScan etsi osallistujia laatupilottiin, Kaase päätti lähteä mukaan, sillä tuotannossa tuntui olevan jotain korjattavaa.

”Tavoitteena olisi tasaisempi porsaiden laatu ja suurempi myyntiin menevien osuus, jolloin omaan lihasikaosastoon jäisi vähemmän kasvatettavia. Elävänä syntyneiden määrä on nyt vakiintunut, mutta tuntuu kuin eläinaines olisi muuttunut jotenkin herkemmäksi.”

Parannusta on haettu jo aikaisemmin ottamalla käyttöön lawsonia-rokotukset sirkorokotuksen lisäksi. Pahnueita sekoitellaan mahdollisimman vähän.

Nyt sikalan management on otettu suurennuslasin alle HKScanin Jan Vugtsin johdolla. Vakiintuneet toimintatavat muuttuvat pienin askelin.

”Työtavat urautuvat helposti niin itsellä kuin työntekijöillä, ja nyt on hyvä tarkastella asioita oman boksin ulkopuolelta”, Kaase sanoo.

”Muutetaan yksi tai korkeintaan pari asiaa kerrallaan ja katsotaan, miten se vaikuttaa. Koko pakettia ei kannata panna kerralla uusiksi.”

Pilotissa mukana olevat tilat ovat kaikki erilaisia, ja toimenpiteet räätälöidään kullekin tarpeen mukaan. Kaurasen Tilalla porsaiden laadun jarruna oli vieroitusta seurannut parin viikon paussi ennen kuin kasvu sai taas vauhtia. Siksi muutokset aloitettiin porsaiden syönnin varmistamisesta aivan alusta asti.

”Ternimaidosta se lähtee. Nyt jokaisen porsaan ternimaidon saanti varmistetaan ja koetetaan saada ne syömään enemmän startteria. Kun kaikki syövät kunnolla
jo imetysaikana, loppupelissä on vähemmän ongelmia.”

Porsitusosastosta vastaava työntekijä on isännän mukaan hyvin motivoitunut ja vastaanottavainen uudelle tiedolle. Silti uusien rutiinien sisäänajo vie viikkoja.

”Toistoa se vaatii, itseltäkin, kun vanhoja työtapoja muutetaan. Työnjohdon on myös varmistettava, että kaikki toimivat uusien ohjeiden mukaan. On erittäin tärkeää hoitaa kaikki työt joka päivä samalla tavalla.”

Kaikki hyötyvät

Laatuprojekti aloitettiin joulukuussa, ja Kaase on tyytyväinen kahden ensimmäisen
kuukauden tuloksiin. Porsaiden kasvu on parantunut ja vieroitusosaston rytmi pysyy hallinnassa aikaisempaa paremmin. Porsaat lähtevät lihasikalaan 10 tai viimeistään 11 viikon iässä. Kotiin jää aiempaa pienempi osa porsaista.

Samaan aikaan ensikoiden vastaanottoa on kehitetty Vugtsin ohjeiden mukaan. Tilalle tulee joka kuukausi 22 ensikon ryhmä. Nyt sikalassa on paikat kahdelle ryhmälle, joista ne siirretään kahden kuukauden kuluttua muiden eläinten joukkoon. Uusi ryhmä pääsee aina puhtaaseen ja desinfioituun tilaan.

”Muutos vaati vähän aivojumppaa, mutta ei ollut ylivoimainen toteuttaa. Toisen vastaanottotilan remontti oli muutenkin ajankohtainen.”

Managementin kehittämistyö jatkuu imetysvaiheen toimenpiteillä myöhemmin keväällä. Imettäjäemakoiden tarvetta vähennetään maitoa tai puuroa jakavan koneellisen ruokkijan avulla. Lisäksi osastoilla tehdään mittauksia, joiden avulla olosuhteita voidaan säätää vielä tarkemmin.

”Kyllä se motivoi, kun tuloksia näyttää tulevan. Työntekijät ovat myös oivaltaneet, että kaikki hyötyvät, kun töiden organisointi ja tulokset paranevat”, Matti Kaase
sanoo.

Viikissä opiskeleva Mikko Kaase on ollut mukana Vugtsin sikalakäynneillä ja keskustelemassa tarvittavista muutoksista.

Isän ja pojan yhteinen golfinnostus pitää huolen siitä, että kehittäminen ja kehittyminen eivät jää vain sikalan seinien sisään. Viime kesänä he pelasivat paljon,
kun monet muut vapaa-ajan aktiviteetit olivat koronan vuoksi tauolla. Golf vie ajatukset tehokkaasti pois arkitöistä.

”Pojan kanssa pelatessa saa monesti miettiä omaa huonouttaan. Mutta siinäkin lajissa voi kehittyä vielä näin vanhallakin iällä.”

Kuvat: Roni Lehti

Juttu on julkaistu alun perin Kotitilalta-lehdessä 01/2021.