Mika Rasinen oli mopoiässä, kun hänen vanhempansa vuonna 1982 rakensivat broilerikasvattamon 15 000 linnulle. Vuonna 1997 Rasiset rakensivat uuden hallin emolintuja varten ja alkoivat lihantuotannon rinnalla perehtyä munittamiseen.

”Tuotantopolven lintujen kasvatus loppui kolme vuotta myöhemmin. Vanha kasvattamo laajennettiin ja remontoitiin emolinnuille sopivaksi”, kertoo Rasinen, joka ryhtyi maatalousyrittäjäksi tilayhtymään 1996.

Nyt emolintuja on ympäristöluvan mukaiset 38 000. Sopimuskumppani on ollut jo viisi vuotta DanHatch Finland Oy. Yhtiö tuo maahan emountuvikot Ruotsista ja kasvatuttaa ne nuorikkotuotantoon erikoistuneilla sopimustiloillaan.

Munittajalle emolinnut tulevat 18 viikon iässä. Parvessa on kukkoja noin yhdeksän prosenttia. Kanat alkavat tuottaa haudontamunia noin 24 viikon iässä. Hautomon rullakoihin pakatut munat haetaan tilalta kahdesti viikossa.

Haudontatulos ratkaisee

Uuden parven tulo, lintujen opetus ja muninnan alku ovat kanaloissa työntäyteistä aikaa. Töissä on joka päivä neljä henkeä.

Arkena kanaloissa työskentelevät perheen miehet kahden työntekijän kanssa. Tarja Rasisen vastuulla ovat kanalan kirjalliset työt ja kirjanpito. Viikonloppuisin kanat hoidetaan oman perheen voimin ja tytär Maiju tulee kiireapulaiseksi tarvittaessa.

Rasinen antaa tunnustusta tilan pitkäaikaisille työntekijöille.

”Hienoimmatkaan vaa ́at ja anturit eivät korvaa kanasilmää. Kukkojen hoito on yhtä tärkeää kuin kanojen, sillä jos kukot eivät ole kunnossa, ei tipujakaan tule. Lintuja hoitaessa on koko ajan ennakoitava tulevaa ja reagoitava mieluiten etuajassa. Kun virheet näkyvät, niitä on jo myöhäistä korjata.”

Haudontamunan tuottaja saa munista perushinnan ja haudontatuloksen perusteella määräytyvän lisähinnan. Haudontamunien määrä ja erän keskihaudontaprosentti ratkaisevat tuloksen.

Kana- ja kukkolinjat on jalostettu lihantuotantoon, ja munittamisessa on sen vuoksi omat haasteensa. Rasisen mukaan esimerkiksi laatuvaihtelu rehussa vaikuttaa munintaan enemmän kuin munijaroduilla, eikä kana myöskään ole kovin hanakka hakeutumaan pesään.

Emoparvet myös eroavat melkoisesti toisistaan. Kun kohdalle sattuu heikompi parvi, reilu vuosi sen kanssa tuntuu munittajasta pitkältä ajalta. Vertaistukea saa silloin toisilta tiloilta, joille saman erän lintuja on tullut.

”Siinä on tikkuja kynsien alla, kun yhdessä raavitaan päätä ja koetetaan ratkaista ongelmia.”

Broilerin suosio tahdittaa työn

Emotuottaja on tiukasti tuotantoketjussa kiinni. Broilerinlihan myyntiennusteet ratkaisevat emonuorikoiden tuotannon, ja tänään aikataulutetaan tuotantomääriä kahden vuoden päähän.

Suurin piirtein 60 viikon iässä emoparvi lähtee Säkylään, Länsi-Kalkkunan teurastamolle.

”Meillä alkaa silloin reilun kuukauden show, jonka aikana ei ole tuntiakaan ylimääräistä aikaa. Kahdessa vuorossa työskennellen hallit ehditään juuri saada kuntoon ennen seuraavan parven tuloa”, Rasinen kertoo.

Kuudesta erillisestä osastosta on purettava ritilät, pesät ja kukkojen ja kanojen ruokintalaitteistot pesua ja desinfiointia varten ja koottava ne uudestaan. Apuna on ulkopuolista työvoimaa ja urakoitsijoita.

Vaikka tiivis aikataulu tuo painetta, Rasinen on tyytyväinen siihen, että tuotantokapasiteetti on täydessä käytössä. Broilerinlihan suosion kasvu antaa munittajallekin varmuutta tuotantoon.

”Ollaan siltä osin onnellisemmassa asemassa kuin muut, mutta jossain kohtaa kasvu tietysti päättyy. Koetetaan pitää kiinni tästä asemasta, mikä on saavutettu. Toivon, että lihan alkuperää ei kaupassa hämärretä.” 

Kuva: Pauliina Puputti