Tänään oli kaunis aurinkoinen päivä ja silti ulkona laidunkierroksella tuli niin kylmä, että kotiin päästessä oli laitettava sauna lämpenemään. Kylmä tuuli meni takin kauluksesta luihin ja ytimiin. Syksy on saapunut ja laidunkautta ei enää kauaa ole jäljellä. Kevätpoikivissa karjoissa on vierotuksen aika.
Laidunten kasvun laantuessa vasikoiden vierotusta ei kannata suotta pitkittää. Lehtevän syötävän loppuessa vasikoiden kasvu alkaa hiipua ilman lisäruokintaa. 6 kuukauden ikäisellä vasikalla vain 20 % ravinnontarpeesta täyttyy emon maidosta.
Vieroitusaika on vasikoille suuri elämänmullistus ja stressitilanne. Monella vasikalla on vieroitusaikaan äänihuulet ja vastustuskyky koetuksella. Vieroitusmenetelmiä on monenlaisia ja yhtä ja ainoaa oikeaa tapaa vieroitukselle ei ole. Käytännössä hyväksi tavaksi on todettu kaksivaihevieroitus.
Kaksivaihevieroitus tarkoittaa nenäläppien asetusta vasikoille noin 1 viikko ennen varsinaista vierotushetkeä. Nenäläpät estävät kohtuullisen hyvin vasikoiden imemisen, joten vieroitus utareelta tapahtuu läppävaiheen aikana. Kun lopullinen vierotus emien seurasta tehdään, on vasikoiden ja emojen huutelu yleensä huomattavasti vähäisempää. Eri tyyleillä toteutettujen aidanvierivieroitusten on todettu myös vähentävän sekä emojen että vasikoiden huutelua. Ilmapiiri on kaikille osapuolille, myös eläinten hoitajille ja tilan naapureille, hiljaisempaa ja miellyttävämpää. Yksi väärä tapa vieroittaa tosin löytyy ja se on emon viereltä välitysautoon -vieroitus.
Vieroitus on tärkeää tehdä ajoissa ennen loppukasvattamoon lähtöä. Mieluiten noin 4 viikkoa ennen muuttoa. Tämän ajan vasikat tarvitsevat vieroitusstressistä selviämiseen ja uudenlaiseen rehustukseen tottumiseen. Vasikoiden rehun pitää olla hyvin sulavaa. Välitykseen lähtevät vasikat kannattaa totuttaa pieneen määrään viljaa tai väkirehua. Lisäksi tarjolla on hyvä olla kuivaa heinää tai emojen umpikauden rehua tasapainottamaan pötsin toimintaa. Kivennäisenä paras on kasvavien nautojen ”hiekkakivennäinen".
Vasikoiden veden juontia on seurattava ja varmistettava, että kaikki vasikat osaavat juoda vesipisteiltä. Hyvin juova vasikka yleensä myös syö hyvin ja kasvuun ei tule notkahdusta vieroituksen jälkeen. Muutenkin vasikoiden olemusta ja terveydentilaa tulee seurata useasti päivässä. Seuranta on hyvä tehdä rauhallisesti liikkumalla vasikoiden joukossa, jolloin vasikat tottuvat samalla ihmisen läsnäoloon.
Vieroitusvaiheessa vasikoilla on oltava reilusti tilaa ja kunnollinen kuivitus. Tilava, hyvin kuivitettu ja lämmin makuualue auttaa pitämään vasikat puhtaana ja houkuttelee vieroitettuja vasikoita lepäämään enemmän. Lepo on tärkeää vierotusstressistä toipumisessa. Lehmä- ja sonnivasikoille pitää olla omat vieroitusalueet, sillä hyvin kasvaneet yksilöt voivat syksyllä olla jo sukukypsiä.
Teinitiineydet ovat aina ikäviä yllätyksiä etenkin loppukasvattamoissa, joissa olosuhteita ja ruokintaa ei ole tarkoitettu poikiville eläimille. Teinitiineyksien ehkäisemiseksi lehmävasikoita on seurattava jo laidunkauden aikana. Jos lehmävasikoille alkaa ilmetä kiiman merkkejä ennen vieroitusaikaa, pitää ne ottaa emon kanssa erilleen astujasonnin ja vanhimpien sonnivasikoiden luota.
Jos vasikoiden ikähaarukka on kovin laaja, on suositeltavaa tehdä vieroitukset ikäryhmittäin. Vieroitus on suositeltavaa tehdä vasta, kun vasikka on vähintään 160 vuorokauden ikäinen tai vanhempi. Vieroituksen yhteydessä kannattaa vasikat myös punnita. Nuorempia ja kevyimpiä vasikoita voi olla kannattavaa lisäruokkia kotona hetki pidempään ennen välitykseen myyntiä.
Kuva: Raila Aaltonen
