Mika Kaipiainen kasvattaa maitotilojen sonnivasikoita ternistä teuraaksi Mäntsälässä. Vasikoiden hoitoon perehtyvien eläinlääkäriopiskelijoiden käynnit ja nurmipellolle sijoitetut viljelykoeruudut pitävät yllä tuntumaa alan kehitykseen.
Keväällä tuli 20 vuotta siitä, kun Mika ja Nina Kaipiainen tekivät sukupolvenvaihdoskaupat Mikan kotitilalla. Tila oli alusta lähtien isännän työpaikka, ja Nina on käynyt työssä muualla.
Sonneja oli alussa 60 ja viljeltyä viitisenkymmentä hehtaaria. Kaipiaiset laajensivat heti rakentamalla kylmäpihaton 120 sonnille. Vanhoihin rakennuksiin tuli juottamo 30 ternille sekä välikasvatuspaikkoja. Vuosien mittaan peltoala on kasvanut ostamalla ja vuokraamalla.
Kun Mikan ja Ninan poika Tommi maatalouskoulun ja armeijan jälkeen halusi kotitilan töihin, Kaipiaiset päättivät laajentaa vielä lisää.
Uusi, 160 sonnille mitoitettu lämmin kasvattamo on ollut toiminnassa nyt reilun vuoden. Vanhaan kylmäkasvattamoon tuli paikat 160 nuoremmalle eläimelle ja remontoituun juottamoon mahtuu nyt 60 ternivasikkaa.
Vasikoiden saatavuus on lihanautatilalle ratkaisevan tärkeää.
”Aikaisemmin hain vasikat itse maitotiloilta. Monet pienet ovat täällä lopettaneet ja nyt vasikat tulevat meille HKScanin välityksen kautta”, Kaipiainen kertoo.
Tilasta tuli HKScanin sopimustuottaja vuoden alusta, kun Paimion teurastamon oma hankintatoimi loppui. Arjen rutiineihin tuli tiettyjä muutoksia.
”Tuotannon suunnittelun aikajänne on nyt pidempi ja sähköiset järjestelmät ovat toimivat. Pienessä yrityksessä tunsin puolet ihmisistä, nyt ei tuttuja ole enää paljon”, Kaipiainen vertaa.
Terveet ja tasalaatuiset ternit ovat jokaisen naudankasvattajan toive. Kaipiainen on hieman huolissaan vasikka-aineksen polarisoitumisesta.
”Aina ei löydy mitään selvää syytä sille, miksi todella hyvien vasikoiden kanssa samassa ryhmässä tullut vasikka ei rupea juomaan. Meillä tutkitaan sairaat ja lopetetut vasikat tarkkaan, sillä tällä alueella eläinlääkäripalveluista vastaa eläinlääketieteellisen tiedekunnan Saaren klinikka.”
Eläinlääkärin käynti tilalla merkitsee aina kokonaisen ryhmän tuloa: kliinisen opettajan mukana kulkee joskus kymmenenkin opiskelijaa, jotka oppivat tilakäynneillä esimerkiksi nupoutukset ja rokottamiset. Kaipiainen ottaa heidät mielellään vastaan.
”Kun opettaja neuvoo opiskelijoita, opin itse siinä samalla. Ja voin olla varma, että heillä on aina paras ja ajantasaisin tieto.”
Tilan noin 135 hehtaarin viljelyalasta puolet on nurmella ja toinen puoli kevätviljoilla. Kaipiainen hoitaa poikansa kanssa kahteen pekkaan sekä eläinten hoidon että peltopuolen työt. Peltotöistä puinti ja lietteen levitys on ulkoistettu. Kylvöille on apuun tulossa juuri traktorikortin taskuunsa saanut innokas nuorimies naapurista.
Kevättöihin tuo oman mausteensa se, että tilalla on ollut viime vuodesta lähtien Hankkijan Nurmen Kasvuohjelman havaintokaista. Havaintokaistalla tutkitaan nurmen eri lannoitustasoja ja lehtilannoitteita. Taustatietoa kasvuhavainnoille kerää sääasema ja tänä keväänä ensi kertaa tehty maaperäskannaus.
”Itselle tulee muutama ylimääräinen käynti pellolla ja esimerkiksi rikkaruiskutuksissa jätän nollaikkunan koekaistoille. Olen itse ollut aikanaan harjoittelijana Hankkijalla ja tutkimuspäällikkö oli sitä kautta tuttu”, Kaipiainen kertoo. Koetoimintaan hänet yllytti Harri Jalli HKScanilta.
”Selvä viesti lihatalolta on, että kuluttaja haluaa hiiliviljelyä”, HKScanin Zero Carbon -ilmastokoulutuksen videot katsonut Kaipiainen toteaa. Omilla pelloillaan hän on kokeillut kerääjäkasveja, mutta eniten tilan viljelykäytäntöjä ohjaavat talous ja tukipolitiikka. Esimerkiksi lannanlevitys on siirtynyt yhä enemmän keväälle.
Investointiohjelmasta on tulevan kesän työlistalla vielä lantaloiden kattaminen ja pihojen asfaltointi. Kun niistä on selvitty, Mika Kaipiaisen mieli palaa enduropyöräilyn pariin ja kilpailemaan veteraanisarjassa. Kahden tiiviin rakentamiskesän aikana ei harrastuksille ole juuri jäänyt aikaa.
Kuvat: Pekka Rousi
HKScanin sopimustuottajien ilmastokoulutuksiin voit tutustua uudistuneessa Sinetti-palvelussa.
