Maatilayhtiötä vetää kolme veljestä, Tuomo (41), Teuvo (39) ja Tuukka (26) Tyykilä. Yritys siirtyi heille vuonna 2013 Toivo-isän menehdyttyä liikenneonnettomuudessa. Tällöin tilalla oli 30 000 lintupaikan broilerikasvattamo 80-luvun taitteesta ja vuonna 1997 rakennettu munittamo 12 000 broileriemolle.

Vielä 2000-luvun alussa tilalla oli myös iso emolehmäkarja, 150 emoa. Nautatuotanto sai tehdä tilaa sokerijuurikkaalle, jota viljeltiin mittavasti sadalla hehtaarilla. Broileriemot työllistivät yhden työntekijän ympärivuotisesti, Tuomo Tyykilä kertoo.

”Pohdimme asiaa ja päätimme yksinkertaistaa hommaa keskittymällä eläintuotannossa teuraslintujen kasvatukseen. Mielessä oli yrityksen tulevaisuus ja tuotannon laajentamisen mahdollisuudet.”

”Emohallissa olisi pitänyt uusia ruokintasysteemit ja jollain aikavälillä myös pesät. Päätökseemme vaikutti myös bioturvallisuus: riski on isompi, kun tontilla on
kaksia lintuja.”

Broilerit muuttivat emokanalaan

Muutos aloitettiin saneeraamalla emohalli broilereille vuodenvaiheessa 2018–19. Halliin tuli kaksi 20 000 linnun osastoa. Samaan aikaan rakennettiin kanaloita varten 720 kilowatin hakelämpökeskus.

Heti perään aloitettiin uuden kasvattamon rakentaminen. Hallin suunnitteli
Erkki Isotalo ja sen toteutti alusta loppuun melliläläinen ES-Kattokeskus. Kun kasvattamo saatiin valmiiksi viime vuoden lokakuussa, vanha kanala jäi pois käytöstä.

Rehusiiloja tarvittiin lisää lintumäärän kasvaessa, mutta lantalatilaa ja tyhjennyskalustoa oli ennestään riittävästi.

”Hankkeessa meni aikaa vähän yli kuusi kuukautta. Itse hoidimme vain hallinnollisen puolen, työmaalla emme tehneet mitään”, Tyykilä kuvaa.

Molemmissa kanaloissa on Skovin ruokinta- ja ilmanvaihtolaitteet. Laitevalmistajan asentaja Ville Eskola kävi säätämässä ilmanvaihdon ennen ensimmäisen poikaserän tuloa. Mukana oli Marjut Lehtinen, joka vetää Satafoodin ja HKScanin yhteistä broilerihanketta.

”Itse olemme hienosäätäneet ilmanvaihtoa, ja Marjut kävi tarkastamassa ensimmäisen erän aikana parikin kertaa, että ilma kulkee kuten pitää. Lämpökameran kanssa tutkittiin, onko kanalassa falskaavia paikkoja. Nosto-ovet eivät koskaan ole ihan tiiviitä, vaikka
niitä kuinka pitää kiinni.”

Isänperintönä pelottomuus

Keskittyminen broilereihin on muuttanut arkea. Isoissa halleissa on vähemmän nurkkia, joten pesut ja tyhjennykset sujuvat joutuisammin kuin vanhan kanalan aikaan. Kanaloissa käytetään myös päivittäin vähemmän aikaa kuin ennen, kun munien keruu jäi pois.

”Maataloushomma vie paljon aikaa, koska teemme kaikki peltotyöt itse. Juurikkaan alaa vähensimme alle puoleen entisestä. Sen viljely vaatii liian paljon työtä suhteessa saatavaan tuottoon.”

Kaikki osakkaat hallitsevat broilerituotannon kaikki työt, mutta päävastuu rehutilauksista, salmonellanäytteistä ja ketjuinformaation lähettämisestä on Tuomolla. Kanalatöissä he vuorottelevat viikonloput niin, että kaksi on kerrallaan vapaalla.

”Emme halua tehdä töitä joka viikonloppu. Riittää, että sesonkiaikaan ollaan koko ajan hommissa.”

Mistä yrittäjäveljesten into ja rohkeus kumpuaa, onko se henkistä perintöä isä-Toivolta?

”Vähän pöhköjä mekin varmaan ollaan. Tiedä sitten, onko se hyvä vai huono asia. Tietynlaista pelottomuutta tarvitaan, sillä yrittämisessä on riskinsä, joskus aika isotkin.”

Isojen investointiensa jälkeen Tyykilät aikovat nyt vähän aikaa katsoa, mihin asiat alalla loksahtavat. Tuotannon laajentaminen oli tarpeen toimeentulon turvaamiseksi, mutta Tuomo Tyykilä muistuttaa, että kulutuksen hyvästä näkymästä huolimatta ala ei ole kultakaivos.

”Suomalaisen lihan arvoa pitäisi saada nostettua koko alalla yhteisesti, jotta tuottajahinta voisi nousta.”

Kuva: Kari Kylänpää

Juttu on julkaistu alun perin Kotitilalta-lehdessä 02/2021.