Mikko Kiiski on mukana Agrofood Ecosystem® -työssä kehittämässä eläinten hyvinvointia ja sen seurantaa tekoälyn ja kameroiden avulla. Samalla lisätään alkutuotannon läpinäkyvyyttä kuluttajille asti.
Mikko Kiiski on neljännessä polvessa Kiiskin tilan isäntä. Tila sijaitsee Pöytyän Ordenojalla. Mikon isä Markku Kiiski aloitti kananpoikien kasvatuksen vuonna 1987.
Nyt pihassa on kaksi broilerihallia, ja 31-vuotiaan isännän haaveissa on laajentaa tilan toimintaa lähivuosina. Toiseen halliin asennettiin tammikuun alussa tekoälyä hyödyntävät kamerat.
”Olen nähnyt ensimmäisestä lintuparvesta kerättyä videomateriaalia, jolla tekoälyä opetetaan. Videokuvasta on selvästi havaittavissa linnuille luontaista käyttäytymistä kuten kukkojen isottelua, sekä sukimista, kuopsuttelua, kylpemistä, virikkeiden nokkimista ja vaa’alle kiipeilyä.”
Eläinten hyvinvoinnin varmistamisessa tarvitaan aina ihmissilmää, mutta parhaimmillaan uudet teknologiat tarjoavat uutta näkökulmaa. Esimerkiksi kameroilla pystytään tarkkailemaan lintuja ja olosuhteita silloinkin, kun tuottaja ei ole itse paikalla.
”Tuottajan työssä tärkeintä on huolehtia eläinten hyvinvoinnista ja varmistaa, että kuluttajat saavat hyviä ja turvallisia tuotteita. Tämä projekti lisää läpinäkyvyyttä siitä, miten kananpoikien terveydestä ja hyvinvoinnista huolehditaan. Uskon, että löydämme vielä enemmän syitä olla ylpeitä kotimaisesta puhtaasta ruuasta”, Kiiski painottaa.
Virikkeet ahkerassa käytössä
Broilerit ovat uteliaita eläimiä ja ne tykkäävät nokkia ja tutkia erivärisiä ja -muotoisia esineitä. Kiiski on asentanut halleihin erilaisia virikkeitä linnuille.
”Niitä kiinnostavat esimerkiksi rehulinjoissa roikkuvat sählypallot, erilaiset narut ja kiiltävät prikat. Lisäksi on rakennettu orsia, joille broilerit voivat halutessaan nousta.
Orsille nouseminen on kanoille luontaista. Myös vaa’at toimivat eräänlaisina keinuina ja ne ovatkin melkoisen suosittuja.”
Turvepehku ja sen seassa tulleet puun pätkät sekä oman tilan viljanjyvät täysrehun joukossa mahdollistavat luontaista ruoanhakukäyttäymistä ja toimivat siten osaltaan myös virikkeinä.
Energiaa uusiutuvista lähteistä
Kiiskin tilalla uusiutuvalla energialla on suuri merkitys. Hakkeen lisäksi tilalla on käytössä aurinkoenergiaa.
Haastattelupäivänä pakkanen paukkui ja hakekattila porskutti kuumana.
”On tärkeää varmistaa, että hallit pysyvät linnuille optimaalisessa lämpötilassa kovillakin pakkasilla ja ilmanvaihto toimii. Energiapuut hankin alueen metsänhoitoyhdistykseltä ja tutuilta. Haketuksen hoitaa Oripään hakepalvelu”, Kiiski kertoo.
Tilan sähköstä vähän alle kolmasosa tulee nykyään aurinkoenergiasta. Pelloille asennettiin kesäkuussa kahden kääntymisakselin paneelit, jotka suuntautuvat automaattisesti aurinkoa kohti. Kahden akselin seurannalla saavutetaan noin puolitoistakertainen vuosituotanto kiinteään asennukseen verrattuna. Paneeleiden teoreettinen teho on 27,7 kWp.
Aurinkoseuraajat ovat Kiiskin mukaan toimineet hyvin talvellakin. Automatiikka kippaa lumipeitteen pois paneelien päältä, musta pinta nappaa hyvin auringon säteet ja
sulattaa mahdollisen jään.
”Kovassa tuulessa ne kääntyvät vaakatasoon tuulikuorman pienentämiseksi. Kesällä seuraajat aloittavat työskentelyn aamuneljältä a lopettavat kymmenen jälkeen, näin myös sähkön siirtomaksut saadaan pois pidemmältä ajalta päivästä. On mielenkiintoista seurata, minkälaisiin vuosituottoihin kalenterivuodessa päästään”, Kiiski sanoo.
Kun hallit ovat erien välillä tyhjät, tilan energiantarve on pieni ja ylimääräinen aurinkoenergia menee myyntiin valtakunnalliseen sähköverkkoon.
Syysviljat mukana viljelykierrossa
Kiiskin tilalla linnut saavat kotoperäistä vehnää ja kauraa. Kaura monipuolistaa peltojen viljelykiertoa. Kevätkylvöjen päälajikkeet ovat tänä vuonna Mistral- ja Scirocco-vehnät ja Ringsaker-kaura. Syksyllä Kiiski kylvi Ceylon-syysvehnää kahdellekymmenelle hehtaarille.
”Toivotaan, että se talvehtii hyvin. Onnistuessaan syysviljat vähentävät kevään pelto- ja kylvötöitä ja luovat porrastusta syksyn puinneille. Lisäksi syksyn oraspellot ovat myös ympäristön kannalta suotuisia, sillä ne sitovat hiiltä ja ravinteita.”
Kylvöissä käytetään omaa siementä, ja tuoreet itävyystulokset saivat isännän tyytyväiseksi. ”Kaikissa lajikkeissa itävyys oli 90–95 prosenttia.”
Kuva: Markku Kiiski
Juttu on julkaistu alun perin Kotitilalta-lehdessä 01/2021.
