Kalle Kankaanhuhta ja hänen puolisonsa Katriina Mattila ovat luotsanneet Heikkilän broilerinkasvatukseen keskittyvää tilaa vuodesta 2005. Tilan tiedetään olleen Mattilan suvun omistuksessa jo 1540-luvulta lähtien – ja ajatuksena on, että sama kehityskulku jatkuisi vastakin. Kalle on päätoiminen maanviljelijä, ja hän vastaa paitsi broilerinkasvatuksesta myös maanviljelystä niin Heikkilässä kuin kotitilallaan Kiikoisissa. Katriina on työssä kodin ulkopuolella. Tilalla on yksi vakituinen työntekijä.
 
Perheen asuinpaikaksi valikoitui aikoinaan luontevasti Heikkilä, sillä broilerit vaativat jatkuvaa läsnäoloa toisin kuin Kiikoisten vilja- ja metsätila. Lapsia on perheessä kolme – 18-vuotias Silja, 16-vuotias Elina ja 15-vuotias Heikki. Eikä perheenjäseniä luetellessa sovi unohtaa lapinkoira Klaaraa. 
 
Kalle on koulutukseltaan maatalous- ja metsätieteiden maisteri. Hän ehti olla hetken aikaa työssä Helsingissä valmistumisensa jälkeen, mutta veri veti takaisin maalle, sillä: ”Kun kerran tykkää ajaa traktorilla, niin sitten tykkää.”
 
Katriinan isä Juhani Mattila oli aloittanut broilerinkasvatuksen Heikkilässä jo vuonna 1970, mutta Kalle oli vuonna 2005, hänen ja Katriinan ottaessa tilan vastuulleen, uuden edessä.
 
”Ehkäpä siitä oli jotakin hyötyäkin, että tulin alan ulkopuolelta. Näin asioita hiukan eri näkökulmasta ja saatoin kyseenalaistaakin joitakin vallinneita käytäntöjä. Tämä liittyy myös luonteeseeni – minulla on aina kehittämismoodi päällä, innostun helposti uusista asioista ja haluan oppia koko ajan lisää”, Kalle kuvailee itseään.
 
Heikkilässä on investoitu vuosien mittaan suunnitelmallisesti, askel kerallaan. Vuonna 2008 rakennetiin uusi, 1 600 neliön broilerihalli vanhojen kasvattamoiden rinnalle, minkä jälkeen vuorossa oli satsaus hakelämpökeskukseen.  Alkuperäiset, likipitäen 40 vuoden ikään ehtineet kasvattamot purettiin vuonna 2013 ja tilalle rakennettiin 3 200 neliön nykyaikainen halli. Tätä nykyä Heikkilässä on yhteensä 90 000 broilerinkasvatuspaikkaa. Myös maata on ostettu lisää, kun sopiva kohde on tullut vastaan.     
 
Maanviljelyn Kalle näkee tavallaan tukitoimintona broilerien kasvatukselle, sillä niiden ruokintaan saadaan viljat omilta pelloilta ja toisaalta kananlanta pystytään hyödyntämään lannoitteena omilla mailla. 
 
Broilerit – tai kanat, kuten Kalle sanoo – ja kaikki niiden hoitamiseen ja kasvattamiseen liittyvät tehtäväalueet ovat Kallelle tärkeydessä ylitse muiden maatilan töiden.
 
”Broilerit ovat herkkiä ja niiden kasvatus on tarkkaa työtä. Aina riittää uutta opittavaa, eikä koskaan tule valmista”, toteaa Kalle.
 
Paitsi mahdollisuus kehittää ja kehittyä, palkitsevaa on myös työn monialaisuus ja vaihtelevuus sekä ratkaisujen etsiminen eteen tuleviin ongelmiin. Kallea kiehtoo lisäksi tietty hallitsemattomuus, joka luonnon ”armoilla” toimittaessa on aina läsnä ja joka innostaa jatkuvaan oppimiseen, havainnointiin ja tiedon etsimiseen. 
 
”Yksikään päivä ei ole toisen kaltainen, eikä tylsistymään pääse koskaan”, isäntä vakuuttaa.
 
Alan tulevaisuus nähdään Heikkilässä valoisana. Ruokaa tarvitaan aina ja broileri on ravintoa parhaimmasta päästä – toki niin, että maailman muutoksessa on pyrittävä pysymään mukana. Tähän liittyy myös tilan osallistuminen HKScanin Kariniemen Sankarit -hankkeeseen, jonka tavoitteena on broileritilojen hiilijalanjäljen pienentäminen.
 
”Hanke on minusta erittäin myönteinen asia koko alan tulevaisuutta ajatellen, mutta myös henkilökohtaisesti. Sen myötä ammatillinen verkostoni on laajentunut ja olen tutustunut eri näkökulmiin ja itselleni täysin uusiin asioihin. Tiedon avoin jakaminen ja mielipiteiden vaihto osallistujien kesken ovat myös tärkeitä hankkeen piirteitä”, kertoo Kalle.
 
Ympäristöasioihin on paneuduttu jo aiemminkin tilalla, jossa muun muassa lämpö tuotetaan bioenergialla, lanta hyödynnetään omien peltojen lannoitteena, ei muokata tai lannoiteta maata syksyllä ja viljelymenetelmänä käytetään suorakylvöä. Myös aurinkoenergian hyödyntämistä tulevaisuudessa pohditaan.
 
”Maata pitää kunnioittaa ja pitää siitä hyvää huolta, jos mielii saada hyvän sadon. Meillä esimerkiksi harjoitetaan jo kymmenettä vuotta viljelykiertoa härkäpavulla, joka muokkaa tehokkaasti maaperän rakennetta, parantaa pieneliöstön elinoloja ja kuohkeuttaa maata.” 
 
Härkäpapua ei toistaiseksi käytetä broilereiden ruokintaan, vaan se myydään rehuksi tilan ulkopuolelle. Tilanne saattaa muuttua, kun viljelyyn saadaan broilereille haitattomia härkäpapulajikkeita.
 
Vapaa-aikanaan Kalle ammentaa energiaa metsästyksestä, moottoripyöräilystä ja lumilautailusta.
 
”Lumilautailu on lasten ja minun yhteinen harrastus, joka kuljettaa meitä milloin Lappiin, milloin Keski-Eurooppaan”, Kalle kertoo.
 
Ja ehtiipä luonteeltaan sosiaalinen isäntä vielä osallistua metsästysseuratoimintaankin.
 

Kalle ja tyttäret Elina ja Silja lumilautareissulla.