Heikki Aroa kiehtoo uuden etsiminen ja soveltaminen käytännössä. HKScanin tutkimuspäällikkö auttaa tuottajia pienentämään alkutuotannon hiilijalanjälkeä digibiotalouden keinoin.
Elintarvikekemiasta väitellyt tohtori tuli lihataloon kaksi vuotta sitten. Henkisesti matka ei ollut pitkä: Aro on myös karjamies, joka pitää veljensä kanssa sukutilaa Paimionjokilaaksossa. ”Isoisämme oli LSO Osuuskunnan perustajajäseniä”, hän kertoo.
Aro on tehnyt monipuolisen työuran, josta ensimmäiset kymmenen vuotta elintarviketutkimuksen parissa silloisella MTT:llä. Häntä kiinnostivat erityisesti kauran ja kananmunan ominaisuudet ja käyttömahdollisuudet. Tutkija alkoi kuitenkin kaivata pelkän julkaisemisen sijasta tiiviimpää yhteyttä käytännön liike-elämään.
Hän siirtyi kehittämisyhtiö Agropolikseen ja sen jälkeen Tekesiin ja verkostoitui elintarvikealan yritysten maailmaan. Biotalouden ohjelmapäällikkönä Aro ehti toimia kolmisen vuotta.
”Kiertotalous, ympäristövastuu ja kestävyys alkoivat 2010-luvun alussa nousta vahvasti esiin liiketoiminnassa. Erilaisia ympäristöjalanjäljen laskentamenetelmiä alettiin kehittää monella taholla”, Aro kertoo. Hän edusti Suomea EU-komiteoissa, joissa biotalouden asioita vietiin eteenpäin.
Digibiotalous alkoi pyöriä osa-aikaviljelijän ajatuksissa. Eli se, miten saataisiin paremmin hyödynnettyä kaikki se tieto, jota nyt jo kerätään pelloilla ja joka pääosin jää tilalle. Sitten tuli mahdollisuus siirtyä HKScanille tutkimuspäälliköksi, ”nielemään itse omat keitoksensa”, kuten entiset Tekes-työkaverit jaksavat muistuttaa.
Hiilijalanjälki on keskeisessä asemassa Agrofood ecosystems –hankkeessa, jossa Arolla on projektipäällikön vastuu. Aro työskentelee Ulf Jahnssonin vetämässä tiimissä, lähimpinä työkavereinaan Aira Harju ja Tony Erlands. Työlistalla ovat hiilikysymysten lisäksi tuotannon vesijalanjälki, rehevöityminen ja luonnon monimuotoisuus. Myös eläinten hyvinvoinnin kehittäminen kuuluu kokonaisuuteen.
”Jos ruoan hiilijälkeä halutaan alentaa, hommaa on katsottava alkutuotannon kannalta, sillä siellä syntyvät suurimmat päästöt. Tutkimusta tehdään paljon joka maassa, mutta haasteena on, että lukuja ei voi verrata. Karkeasti sanottuna yksi laskee kiloja, toinen litroja ja kolmas tunteja.”
”Hiilijälkeä syntyy erityisesti rehun tuotannossa. Selvitämme nyt todellisia lukuja pilottitilojen kanssa, joita on kaikista tuotantosuunnista. Broileri- ja rypsipossutiloja on kumpiakin kymmenen, nautatiloja neljä”, Aro kertoo.
Kariniemen pilottitiloilla mitataankin jo tulevana kesänä hiilivirtoja mittauslaitteistolla, jonka ovat HKScanin tarpeiden pohjalta kehittäneet Datasense, Vaisala ja Ilmatieteen laitos. Aiemmin hiilen sitoutumista ja vapautumista on mitattu pääasiassa vain tutkimuslaboratoriossa.
Ratkaisujen etsiminen ja konkreettisten asioiden toteutuminen innostaa Heikki Aroa, joka pitää itseään pragmaattisena ja ihmisläheisenä.
”Tässä näkee, että järjellisillä asioilla, jotka parantavat tuottavuutta, saavutetaan myös merkittäviä ympäristöhyötyjä. Tuottajien kiinnostus on ollut myös paljon suurempaa kuin odotin. Tykkään jutella heidän kanssaan, ja myös toisten tutkijoiden kanssa. Oman taustani ansiosta koen, että minulla on annettavaa koko alan auttamiseksi eteenpäin.”
Heikki Aro asuu vaimonsa kanssa rusthollitalossa, jonka rakennusvuosi on 1796. Kolmesta lapsesta kotona on enää nuorin, kevään ylioppilas. Vanhan talon kunnossapito teettää jatkuvasti työtä, viimeisin urakka oli pääsiäisen pyhinä toteutettu isokamarin tapetointi.
Emolehmiä tilalla on kolmisenkymmentä. Vasikoiden lisäksi tuloja tulee viljan myynnistä. Maatilan työt antavat vastapainoa päivätyölle.
”Luontaista liikuntaa tulee, kun kierrän tarkastamassa jokilaaksossa olevien laidunten aidat ja eläimet. Seurana on usein musta labbiksemme. Se ei väsy juoksemiseen, eikä myöskään syömiseen.”
Vanhana yleisurheilijana Aro myös seuraa urheilua edelleen. Rallikisoja hän lähtee usein katsomaan paikan päälle. Kiinnostus siihenkin lajiin on perua omasta harrastuksesta. Hän kertoo toimineensa kartanlukijana 15 vuotta.
Kotona elintarvikekemisti ei kehtaa olla tekemättä ruokaa. Oma herkkuruoka on nyhtöpossu ja perunamuhennos. ”Eniten kehuja olen kuitenkin saanut sitruunalla maustetusta mustikkapiirakasta.”
”Ralliautoilu on rajojen hakemista ja riskien ottamista. Jos riskit realisoituvat, on tärkeintä, että auton turvavarusteet ovat kunnossa.” kertoo joskus pientareellakin pyörähtänyt Heikki ja vinkkaa, että sama työturvallisuusvaade on hyvä muistaa myös maatilan töissä.
