Vugts kertoo hurahtaneensa kotieläimiin jo pikkupoikana Hollannissa, vaikka vanhemmat eivät olleet viljelijöitä.

”Kahdeksan ikäisestä aloin käydä läheisellä nautatilalla, ja vähän vanhempana innostuin sikatilan töistä. Siitä lähtien olen aina ollut töissä maatalousyrityksissä, kouluiässä tietenkin osa-aikaisesti.”

Hollannissa viimeisin työpaikka oli yrityksessä, joka valmisti ritiläelementtejä sikaloihin. Suomeen Vugts muutti vuonna 2002.

“Markku Puumala kysyi LSO Foods -aikoina, tunnenko ketään, joka voisi auttaa emakkotiloja kehittämään tuotannon johtamista. Sanoin, mitä jos kokeilisitte minua.”

Mikä sioissa sitten kiehtoo miestä?

”Haluan ymmärtää sikoja ja lukea niitä merkkejä, joilla ne kertovat tarpeistaan. Sitä kautta pystyn auttamaan tuottajia parantamaan tulostaan. Nautin joka kerta siitä, kun löydän ratkaisun johonkin tiettyyn pulmaan”, Vugts kertoo.

Hän perehtyy tiloilla hoitorutiineihin, sikojen ruokintaan ja terveyteen ja pyrkii pienten muutosten kautta parantamaan eläinten tuotosta ja terveyttä. Tavoitteena on laadukkaat, terveet ja tasaiset porsaat, jotka kasvavat lihasikalassa hyvin ja joista teollisuus saa tasakokoisia, laadukkaita ruhoja edelleen jalostettavaksi.

”Tulosten parantamisessa ei tarvita lisätyötä, vaan fiksumpaa työtä. Työn tarve sikalassa vähenee, kun ongelmat pystytään estämään ennakolta.”

Korona-aika siirsi myös Vugtsin töistä suuren osan kotitoimistolle ja virtuaalitapaamisten varaan.

Neuvojan on kuitenkin käytävä myös tiloilla ja nähtävä eläimet, sillä tulosten keskiarvot eivät kehittämisessä auta. Tilakäynnit ovat edelleen mahdollisia tiukoin suojavarustein. Mieluiten Vugts kävisi jokaisella asiakastilalla parin kuukauden välein.

”Haastavaa tuotannossa on, että asiat eivät pysy ennallaan. Muutokset vaikkapa rehuissa vaikuttavat managementtiin ja hoidon pikku virheiden vaikutukset tuotantotuloksiin voivat olla isoja. Kaksi kuukautta olisi ihanneväli, silloin pystyn parhaiten ohjaamaan kehitystä ja pysyn tilanteen tasalla.”

Vugts työskentelee porsastiloilla tavallisesti tuottajan ja sikalan vetäjän kanssa, jotka vievät muutosehdotukset ja tavoitteet tiimin muille työntekijöille.

”On tärkeää ottaa yksi askel kerrallaan. Parhaimmillaan tuloksia näkee jo muutamassa viikossa. Näin pallo pysyy pyörimässä eikä eläinten hoidosta tulee liian monimutkaista.”

Asiakastilalla Vugts iskee silmänsä ensin porsitusosastoon. Siellä on oltava riittävästi tilaa, niin että eläimet voidaan ottaa kerralla sisään ja myös tyhjentää koko osasto kerralla. Samanikäisten porsaiden uudelleen ryhmittelyä pitää välttää.

Seuraava asia on emakoiden ruokinta. Jos niiden kunto vaihtelee liikaa, pahnueet ovat epätasaisia ja maidontuotannon käynnistymisessä tulee ongelmia.

”Korkeatuottoisille TN70-emakoille tulee utareongelmia ja ummetusta, jos ne siirretään tiineysrehulta suoraan ja liian aikaisin imetysrehulle.”

Ne tarvitsevat juuri ennen porsimista ja heti sen jälkeen muutosvaiheeseen räätälöidyn rehun”, Vugts sanoo.

Kolmas tärkeä kohta on saada pikkuporsaat syömään kunnolla rehua jo ennen vierotusta, jotta syönti jatkuisi ja porsaiden paino nousisi tasaisesti myös vierotuksen jälkeen. Tähän päästään antamalla niille hyvää rehua jo imetysaikana.

”Vierotetut porsaat ovat kuin pikkuvauvoja, ne tarvitsevat tarkkaa hoitoa. Niitä pitää innostaa juomaan ja syömään eritysesti ensimmäisinä viitenä päivänä vierotuksen jälkeen.”

Millaisia suomalaiset sikayrittäjät ovat hollantilaisen asiantuntijan silmin?

”Ujoja ja kohteliaita”, Vugts vastaa. ”Mutta kun tullaan tutuiksi, on helpompi puhua suoraan. Me hollantilaiset taas olemme suorapuheisia, ja minä taidan olla jopa hollantilaiseksi aika suora.”

”Yrityskulttuuritkin eroavat. Täällä sikatiloilla on merkittävästi rehunviljelyä ja monilla myös metsää. Hollannissa yrittäjien fokus on täysin eläintuotannossa.”

Vugtsin perheeseen kuuluvat vaimo Anu Tapola-Vugts ja 13-vuotias tytär Laura. Kotitilallaan Valkeakosken Tarttilassa he kasvattavat shetlanninponeja Springfield Shetland Ponies -kasvattajanimellä. Parinkymmenen hehtaarin peltoala kasvaa heinää poneille, joita tallissa on 25-30. Kotona on myös jackrusselin terrierejä.

Hevosten ja koirien hoitaminen pitää perheen enimmäkseen kotona. Koronan vuoksi lomamatkoja ei ole tehty senkään vertaa kuin aiemmin. Kun matkustamaan taas pääsee, Vugts lähtisi kaikkein mieluiten Espanjaan.

”Espanja on suosikkimaani. Tykkään siellä kaikesta: ruokakulttuurista ja ihmisistä, ja erityisesti pienistä maalaiskylistä.”

Kuva: Laura Tainioja