Honkajokelainen Antti Pukara teki tänä keväänä seitsemännet toukotyöt omissa nimissään. Investointi uuteen lihasikalaan oli suunnitteilla jo sukupolvenvaihdoksen aikaan ja valmistui vuonna 2019. Uuteen sikalaan tuli 1140 eläinpaikkaa. Vanhan, 900-paikkaisen sikalan saneeraus ehti keväällä loppusuoralle.

Aloittaessaan isäntänä Pukara opiskeli vielä agrologin tutkintoa Ilmajoella. Hänen mielestään koulutus antoi tärkeän pohjan maatalousyrittäjyydelle.

”Olen kehittänyt tilaa, työtapoja ja viljelyä parempaan suuntaan, vaikka parannettavaakin vielä löytyy. Isoin askel oli sikalan rakentaminen. Investointia tuli suunniteltua pitkään.”

”Fiilis ei ollut huipussaan, kun kustannusarvio lopulta ylittyi noin viidellä prosentilla
ja ohran hinta oli käynnistysvaiheessa 180 euroa. Mutta nyt kun aloittamisesta on kulunut kaksi vuotta, olen tyytyväinen. Sikala on tehokas ja vähätöinen”, Pukara kertoo.

Uuden rehustamon kustannus jakautui uuden ja vanhan sikalan kesken, joten sikapaikan hinnaksi tuli 650 euroa. Porsaat tulevat entiseen tapaan Honkaporsaalta, jossa tila on osakkaana.

Pukara hoiti laajennuksen jälkeenkin tuotantoa aluksi yksin, mutta nyt tilalla työskentelee osa-aikaisesti vakituinen eläintenhoitaja. Isäntä pystyy irrottautumaan sikalasta peltotöihin ja talviaikaan pitämään lomaa. Säännöllistä viikkovapaata hän ei ole nähnyt tarpeelliseksi.

Vaaka vähensi painohajontaa

Vuosittain lähtee myyntiin 8000–8 500 teurasta. Pukara seuraa lihan hintaa ja sikojen
painohajontaa uudessa Sinetissä tarkoin.

”Väärässä painossa myyty sika voi viedä monen muun sian kannattavuuden mennessään”, hän toteaa.

”Kaikkien osa-alueiden on oltava kunnossa, mutta jos teuraat lähtevät myyntiin
väärän painoisina, aiemmilla toimenpiteillä ei ole merkitystä.”

Jos iso prosentti erästä menee yli kärkivälin, kannattavuus heikkenee paitsi lihan hinnan, myös rehun kulutuksen vuoksi, Pukara sanoo. Iso sika on syönyt paljon rehua.

Maaliskuussa hän hankki sikavaa´an, jota käyttämällä painohajontaa on saatu jo selvästi kavennettua.

”Viikkoa ennen ensimmäistä suunniteltua teuraserää alamme punnita suurimmilta
näyttäviä sikoja. Ennen arvioin teuraaksi lähtevät silmällä, mutta sitä ei pysty tekemään tarpeeksi tarkasti. Mittanauhaa en oikein oppinut käyttämään siinä hommassa.”

Punnitseminen on kahden hengen työ, mutta sinänsä työn menekki ei Pukaran mielestä ole mahdottoman suuri. Sataa myytyä sikaa kohti punnitukset vievät parikymmentä minuuttia. Vuositasolla kyse on siis noin 30 työtunnista, kun vain isoimmat siat
punnitaan.

”Vaaka on ollut hyvä hankinta. Kahden samankokoiselta näyttävän sian painoissa voi
olla jopa kymmenen kilon ero.”

Yhteistyöryhmä motivoi

Antti Pukara on ollut puheenjohtajana HKScanin siantuotannon yhteistyöryhmässä
kuluvan vuoden alusta. Ryhmän jäsenenä hän kertoo olleensa neljä vuotta.

”Homma tuntuu tosi mielekkäältä. Kokoustamme mm. kehitysasioista vähintään joka
toinen kuukausi, nyt etänä ehkä hiukan useammin kuin ennen. Koen, että ryhmässä pääsee oikeasti vaikuttamaan.”

Lihasikojen painobonus on yksi esimerkki pöydällä olevista ajankohtaisista asioista.
Keväällä oli tavoitteena ottaa käyttöön painobonus, jolloin pienemmästä hajonnasta ja
optimaalisemman kokoisesta ruhosta saisi paremman hinnan. Kannattavuuden ollessa
tällä tasolla ryhmä ei kuitenkaan kannattanut bonuksen käyttöönottoa. 

”Tasakokoinen teurassika olisi koko ketjun etu, mutta onnistuneen myynnin lisäksi
se tarvitsee rinnalleen tasaisen ja laadukkaan porsaan. Sellaisen tuottaminen tällä porsaan hinnalla on haastavaa.”

Kevään mittaan ryhmässä on haettu ratkaisuja myös hylkäyksiin sekä otettu kantaa tilityslomakkeen muutoksiin ja sijoitetun pääoman tuottolaskentaan.

Yhdeksän tuottajan ryhmään on myös valittu uusia jäseniä. Melina Lindegren Särkisalosta edustaa porsastuotantoa ja huittislainen Juho Riuttamäki lihasiantuotantoa. Puheenjohtaja iloitsee työryhmää kohtaan osoitetusta kiinnostuksesta.

”Jatkuvuudelle on hyvä, että uusia jäseniä saadaan matkan varrella tasaisesti, eivätkä
kaikki vaihdu kerralla. Nyt toivon, että etäkokouksista päästään vähitellen eläväisemmän keskustelun mahdollistaviin lähikokouksiin.”

Myös HKScanin Next Generation -koulutuksen päättäjäiset pidettiin Teamsissa,
ensimmäisessä koulutusryhmässä mukana ollut Pukara kertoo. Koulutus alkoi syksyllä
2019, joten kurssilaiset ehtivät tutustua toisiinsa ennen tapahtumien siirtymistä nettiin.

”Koulutus on kokonaisuudessaan laadukas Oli hyvät puhujat ja hyvin järjestettyjä illanviettoja, joissa verkostoituminen sujui myös muiden kuin omaa tuotantosuuntaa edustavien osallistujien kesken. Suosittelen tätä kaikille, joita ala kiinnostaa, vaikka ei olisi tehnyt päätöstä kotitilan jatkamisesta.”

Hiiliviljelyn keinot käyttöön

Kevättyöt 170 hehtaarin viljelyalalla Pukara hoitaa isänsä ja tilan pitkäaikaisen maataloustyöntekijän kanssa. Viljelykasvit ovat kevätviljat, syysvehnä ja herne.

”Olen alkanut harjoitella kerääjäkasvien käyttöä ja lisännyt kevytmuokkauksen
osuutta sekä talviaikaista kasvipeitteisyyttä. Viljelyssä on vielä paljon kehitettävää, eikä siinä kai valmiiksi tule koskaan.”

Omassa taloudessaan asuvalle sosiaaliselle miehelle korona-ajan tapaamisrajoitukset
ovat tuntuneet raskailta, ja hän odottaa elämän palautumista taas normaaleille raiteilleen.

”Tykkään kovasti tavata kavereita ympäri Suomea, reissata ja käydä tansseissakin. Jos talvella rajoitukset taas iskevät, voin rassata kotona mielenterveysautoksi hankkimaani vanhaa mersua.” 

Kuvat: Tero Hakala

Juttu on julkaistu alun perin Kotitilalta-lehdessä 02/2021.