Asiantuntija Riitta Pietilälle kaikki työpäivät ovat hyviä päiviä. Oma sikala Sastamalassa tyhjeni jo vuosia sitten, mutta sioista hän tykkää edelleen ja lähtee aina mielellään tilakäynneille.
”Käyn muutamalla tilalla joka viikko. Kuulen, mitä tuottajilla liikkuu mielessä ja mitä toiveita heillä on. Toimistopäivät kuluvat pitkälti tietokoneen ja sähköpostin ääressä: teen muistioita tilakäynneiltä, tilastointia, raportteja ja yhteenvetoja. Tylsää olisi, jos aina pitäisi istua työpöydän ääressä.”
Sika-asiantuntija tuli HKScanille vuosi sitten ProAgrialta 20 vuoden neuvontatyörupeaman jälkeen. Suomen tiet ovat tulleet tutuiksi uudessa työssä, sillä tilareissut suuntautuvat pisimmillään Pohjanmaalle tai Kymenlaaksoon.
Riitta on kasvanut Pohjois-Karjalassa pienellä lypsykarjatilalla. Puheenparsi ei synnyinseutua paljasta, jos juttukumppani ei ole pohjoiskarjalaisia. Kotieläinagronomi asuu viljelijämiehensä ja kolmen teini-ikäisen poikansa kanssa Sastamalassa.
Siat ovat kulkeneet aina Riitan matkassa jollain lailla. Hän piti yhdistelmäsikalaa miehensä Sepon kanssa vuoteen 2015 asti. Neuvontahommissa sikatalous on ollut alusta saakka hänen leipälajinsa, vaikka työnkuva laajeni vuosien myötä muihinkin kotieläimiin.
”Työpaikan vaihtoon houkutteli nimenomaan mahdollisuus keskittyä jälleen sikoihin ja oppia niistä vielä lisää. Olen haaveillut myös kesäsikalasta, mutta sikaruton uhan takia olen ne haaveet haudannut."
HKScanin sikapuolen porukka on Riitan lähimmät työkaverit: Johanna Daka, Elina Välimäki, Jan Vugts, Esa Heikkilä, sekä toiset aluevastaavat.
”On kivaa tehdä yhdessä, kun kaikki auttavat toisiaan”, hän kiittää alkutuotannon tiimiä.
Riitta kuvaa itseään rauhalliseksi ja tarkaksi niin työssä kuin kotona.
”Koetan tehdä asiat suht järjestyksessä ja ajallaan. Tykkään myös, että huusholli ja nurkat olisi kotonakin suht’ järjestyksessä. Rakennusten maalausurakkaa onkin riittänyt kotona jo viiden kesäloman ajalle ja lapset ovat siihen jo ihan kypsiä.”
Tekemistä on riittänyt erityisesti lihasikojen uuden laaturaportoinnin kehittämisessä, jossa Riitta on ollut vetovastuussa. Keväällä julkaistun uudistuksen myötä lihasikalat saavat entistä yksilöidymmän raportin teuraidensa laadusta kolmen kuukauden välein.
”Siitä selviää, minkä verran jaksolla on ollut mitäkin hylkäyksiä ja mikä niiden vaikutus on euroina. Aiempien jaksojen vertailutietojen avulla näkee entistä selvemmin omien partioiden kehityksen, ja omia tuloksia voi verrata keskiarvoihin. Hylkäysten osalta näkee helposti myös, miten tila sijoittuu suhteessa muihin tiloihin.”
Niin tiloilta kuin neuvojiltakin on tullut positiivista palautetta uudistuneesta raportista. Sikalaverkostoille se tarjoaa erityisen tarkan työkalun toiminnan kehittämiseen, Riitta kertoo.
”Kun verrataan niiden lihasikaloiden tuloksia, jotka käyttävät saman porsastuottajan eläinainesta, erot selittyvät tilojen erilaisilla olosuhteilla sekä ruokinta- ja hoitokäytännöillä. Pienryhmässä on helppo keskustella, mitä kullakin tilalla voi tehdä parempien tulosten saavuttamiseksi.”
Verkostopienryhmiä, joihin kuuluu emakkotila ja sen porsaita kasvattavat lihasikalat, on Riitalla ja hänen työkavereillaan vedettävänään jo lähemmäs kymmenen. Ryhmät tekevät tila- ja teurastamovierailuja ja keskustelevat luottamuksellisesti tuotantotavoistaan. Tavoitteena on oppia toinen toisiltaan.
”Kaikki työ tähtää sikojen hyvinvoinnin edistämiseen ja teuraslaadun parantamiseen. Kun sikojen terveystilanne paranee ja lääkitystarve vähenee, myös niiden kasvu ja rehuhyötysuhde paranevat. Nämä kaikki yhdessä vaikuttavat nopeasti myös tuotannon kannattavuuteen. Terveet ja hyvinvoivat siat tuottavat paremmin ja niistä saadaan parempilaatuisia ruhoja, mikä on myös teurastamon tavoite.”
Riitalla on työpiste HKScanin Turun toimipaikalla, mutta toimistotöitä hän hoitaa usein kotikonttorilla. Hän kuulee työhuoneeseensa keittiöstä usein kysymyksen: mitä ruokaa? Kolmen kasvavan pojan äiti tietää, että ruokaa on oltava ja sitä tehdään kerralla paljon.
”Perusruokaa meillä syödään. Makaronilaatikko on suosikki. Kaupasta ostan possua ja broileria, ja perheen kaksi metsästäjää tuovat pakastimeen riistaa.”
Vaaramaisemat ovat Riitalle lapsuuden maisemia, mutta myös länsisuomalaisessa peltomaisemassa on oma viehätyksensä. Kolilla käydessä Riitan on aina pakko päästä porukalla patikoimaan vaarapoluille.
Tämä juttu oli Perjantai-sarjan kolmas osa. Esittelemme viikoittain yhden ketjumme tuottajista, kuljettajista ja asiantuntijoista. Kuka suunnittelee eläinkuormia, mitä miettii kuljettaja ajellessaan Suomen teitä ja millainen on ison maitotilan työpäivä - mm. näihin kysymyksiin saat vastauksen perjantaisin Kotitilalta-blogissa.
Kenet haluat meidän esittelevän? Laita toiveesi osoitteeseen: katja.toivanen@hkscan.com.
