Mikko Rasi ehti olla sianlihantuottaja viisi vuotta, kunnes tuli aika päättää, mihin päin hän alkaa kotitilaansa kehittämään. Nyt Mikon tilalla Kurussa kasvaa vajaa 400 sonnia.
Uuden kylmäkasvattamon pohjatyöt alkoivat Pirkanmaan komeissa järvimaisemissa syksyllä 2016. Avajaisia vietettiin seuraavan kesän heinäkuussa.
”Projekti oli sinänsä varmaan harvinainen, että sillä ei ollut pääurakoitsijaa. Vain lattiat ostettiin urakkana”, Mikko kertoo.
”Aloitimme kasamaan runkoa ja projekti vain eteni askel askeleelta eteenpäin. Lopulta yli puolet tehtiin kavereiden kesken hartiapankki-urakalla”, Mikko jatkaa.
Mikon kaverit asuvat ympäri Pirkanmaata.
”Nyt ei enää ympärivuotisesti asuteta ketään yläkerrassa. Sesonkiaikana saattaa joku kaveri yöpyä”, Mikon puoliso Outi Potila kertoo hymyillen.
Projektille osui suotuisa talvi, kun ei ollut pakkasta eikä oikein luntakaan.
Uuden kasvattamon ruokintapöytä on 66 metriä pitkä. Kasvattamossa on paikat 370 sonnille.
ELY-keskuksen kustannusarvio alittui lopulta 300 000 eurolla. Kokonaisuudessaan kasvattamo katettuine lantaloineen, laakasiiloineen, pihojen asfaltointeineen ja apevaunuineen kustansi reilut 800 000 euroa, josta tukien osuus on 45 %.
Kylmäkasvattamo on pääpiirteissään sama kuin HKScanin suosittelema malliratkaisu. Ainoastaan kokoa on kasvatettu.
”Sonnit ovat viihtyneet rakennuksessa hyvin, eikä niillä ole ylimääräistä stressiä. Talvella muutama yski ja ehdin jo pelästyä. Päästiin kuitenkin kuivin jaloin”, Mikko kertoo.
”Hengitystieoireet aiheuttavat kylmäkasvattamossa vähemmän harmia. Ainut huono puoli on se, että kuivikkeita menee paljon”, pohtii Mikko kylmä- ja lämminkasvattamojen eroja.
Lukuja päätöksentekoon
Ennen kasvattamon rakentamista Mikko vieraili kahdella nautatilalla. Karviassa hän tutustui Hietaluoma Oy:n kahteen 450 paikkaiseen kylmäkasvattamoon. Harjunmaan tilalla Huittisissa Mikko jututti talon isäntää Juha Levosta. Juha vastaa HKScanilla alkutuotannon rahoituksesta, ja on oman tilan hoitamisen lisäksi mukana usean sikalan hallituksessa.
Investointipäätöksentekoa vaikeutti se, että tieto eri lähteistä oli ristiriitaista. Osa neuvojista piti realistisena sitä, että sonnit lähtevät teurastamolle 320 kiloisina.
”Niillä luvuilla liikevaihto olisi jäänyt liian pieneksi. Investointipäätös pohjautui lopulta Juhan laskelmiin, jotka myös osoittautuivat pitäviksi ”, Mikko kertoo.
Mikon 19 kuukautisten sonnien keskipaino on nyt lähempänä 400 kiloa. Painavin 19 kuukautinen sonni oli viime vuonna 520 kiloinen risteytys. 
Tällä hetkellä kasvattamossa yli puolet on puhtaita ayrshireja ja ja holsteineja, loput risteytyksiä.
Uusi arki konetöissä
”Ennakkoluuloja oli kaikilla hirveästi. Moni pohti, kannattaako projekti oikeasti ja kuka eläimet ehtii hoitamaan”, Outi muistelee.
Aika kuluu nyt kuitenkin enemmän siihen, mitä ajetaan pellolta kasvattamoon ja kasvattamosta pellolle.
”Tämä vastaa työmäärältään ehkä kahden lypsylehmän navettaa”, Mikko kuvaa.
Outilla on päivätyö yläkoulussa, missä hän opettaa matikkaa, fysiikkaa ja kemiaa. Tilalla hän auttaa lähinnä paperitöissä - ja hoitaa harrastuksena pienen itserakentamansa kanalan asukkeja, kahta kissaa ja pupua.
Outin kanalassa asustaa 6 kanaa – Matami, Mamma, Miss Farkkusuomi, Vespa, Irmeli ja Roosa. Isäntänä on säyseä kukko Mannerheim.
Perusasiat kunnossa
Tilan sonnien tuotantotulokset ovat sitä luokkaa, että niillä on mukana kärkikahinoissa. Vaikka sonnit kasvavat isoksi, ovat ruhonlaatu ja rasvaisuudet silti säilyneet hyvällä tasolla. Mikä on hyvien tuotantotulosten salaisuus?
”Sonneilla on perusasiat kunnossa. Ne saavat niin hyvää rehua, mitä täällä saa valmistettua”, Mikko toteaa.
Ruokintasuunnitelmaan Mikko pyytää päivityksen HKScanin Harri Jallilta aina, kun rehuraaka-aineisiin tulee muutoksia. Se on ruokinnan perusta.
Opiskeluaikoina Mikko jätti väliin nauta- ja nurmikurssit. Nurmisadoissa on silti onnistuttu. Joskin viime kesän kuumuus tuhosi ykkössadon jälkeen timotein. Säilörehun sulavuus oli surkea, mutta se ei jostain syystä näkynyt päiväkasvuissa.
Sikalalle uusi elämä
Nyt Mikko odottaa investointitukipäätöstä, jotta voi lähteä kaivamaan vanhemmilta peritystä, 500 lihasian yksiköstä yhden osaston lattian auki. Työlistalla on kaivaa 1,5 metriset lietekuilut, muokata ilmanvaihtoa ja asentaa täysritiläpohja, ritilämatot, karsinat ja juomalaitteet.
Sikalaan tulee paikat vajaalle sadalle naudalle. Sen jälkeiselle ajalle ei ole vielä laajennuksia muhimassa.
”Jalostan nykyistä hommaa eteenpäin. Pitää katsoa, mihin maailmakin on menossa”, Mikko pohtii.
Outi haaveilee sikalan toisia osastoja kanalalaajennukselleen.
Outi ehtii kesäaikana auttamaan enemmän tilan töissä, kun yläkoululaiset ovat kesälomalla. Omien peltojen lisäksi Mikko hoitaa peltotöitä myös urakkana.
Kuvat: Kari Kylänpää & Katja Toivanen
