Johanna Jahkola on muuttanut perusteellisesti karjansa laiduntamisen käytännöt ja samalla koko ajattelutapansa karjatilan toiminnasta. Laidun toimii nykyään punaisena lankana kaikessa päätöksenteossa.
Herefordkarja pääsee uudelle syöttölohkolle joka päivä. Maukas ja hyvin sulava laidun lypsättää emoja ja sopii myös vasikoille laidunkauden loppuun asti. Sonnivasikat myydään syksyllä laitumelta HKScanin puhdasrotukasvattamoon. Lehmävasikoista parhaat keinosiemennetään seuraavana keväänä joko omaan uudistukseen tai myytäväksi.
”Rotaatiolaidunnus on parantanut vasikoiden vieroituspainoja ja taloudellista tulosta. Poikimakausi on korkeintaan 63 päivää, minkä ansiosta vasikkaryhmä on syksyllä tasainen ja kotiin jäävien lehmävasikoiden ruokinta yksinkertaista”, Johanna Jahkola kertoo.
Satsaaminen eläinainekseen on pienen karjan strateginen valinta. ”Emme ole investoineet laajentamiseen, ja kone- ja rakennusinvestointimme ovat maltillisia.
Meille keskeistä ovat eläinaines, maaperän kasvukunto ja tilan managementin kehittäminen.”
Luopuminen viljan ja väkirehun käytöstä on muokannut eläinvalintaa: nyt Jahkola kertoo valitsevansa ”ruohogenetiikkaa”. Eläinten pitää pystyä tekemään
tulosta pelkällä nurmella.
Nurmen kasvu päätavoitteeksi
Aiemmin karja pidettiin isoilla laidunlohkoilla. Siirto venyi usein pitkäksi, mistä seurasi ylilaidunnus ja nurmen kasvun hiipuminen. Paaliruokinta laitumelle alkoi
syyskuussa. ”Vasikoiden kasvupotentiaali jäi hyödyntämättä”, Jahkola kuvaa.
Laiduntamisstrategia muuttui perin pohjin 10 vuotta sitten. ”Ryhmä australialaisia karjankasvattajia suostui katsomaan karjaa vasta keskusteltuaan ensin nurmesta ja laidunnustekniikasta. Se oli ensimmäinen askel totuttujen toimintatapojen kyseenalaistamiseen.”
”Todellinen oppiminen alkaa omien virheidensä tunnistamisesta ja niiden korjaamisesta. Meillä muutos on tuonut selkeyttä päätöksentekoon ja lisännyt työmotivaatiota.”
Nykyään laidunnurmiin keskitytään pintaa syvemmältä. Tilalla on aloitettu selvitys pellon biologisen aktiivisuuden, veden sidontakyvyn ja maan omien ravinnereservien toimivuudesta peltoskannauksen ja maaperän terveystestien avulla.
”Haasteelliset vuodet ovat osoittaneet, kuinka tärkeää on varautua myös äärimmäisiin sääoloihin. Tavoitteena on voimakas multavuuden lisäys ja varsinkin humuksen laatu kiinnostaa.”
Hän hakee jatkuvasti uutta tietoa ulkomailta, soveltaa sitä tilansa toimintaan ja tekee yhteistyötä eri verkostojen kanssa. Uusi tapa toimia on Jahkolan sanojen mukaan tehnyt karjankasvattajasta nurmen kasvattajan. Tuotantoa kehitetään nyt nurmen ehdoilla.
”Aurinkoenergia on meillä ilmaiseksi käytössä. Pyrimme maksimoimaan yhteyttämisen ja varmistamaan, että laitumilla ei ole paljasta maata näkyvissä. ”
Ei valmista reseptiä
Taloudellinen tulos tulee silti eläimistä. ”Taloudellinen emolehmä vieroittaa hyvällä laitumella ongelmitta vasikan, joka on puolet sen omasta elopainosta.
Yli 300-kiloinen vasikka antaa myös loppukasvattajalle hyvät onnistumismahdollisuudet”.
Kun tarjolla on aina laadukasta laidunnurmea, vasikat kasvavat hyvin emon alla ja oppivat nopeasti märehtijöiksi. Pitkää, karkeaa kasvustoa ne eivät pysty käyttämään hyväkseen.
Laidunkauden suunnittelu alkaa varhain keväällä. Jahkola lähtee kiertämään laitumilla heti kun lumet ovat sulaneet. Hän tarkistaa kasvustojen tilan, mahdollisen täydennyskylvöjen sekä aitojen korjaustarpeet.
”Valmista reseptiä laiduntamisen toteutukseen ei ole. Kasvustoja pitää seurata ja arvioida koko ajan, sillä kaikki eivät kasva samalla tavalla ja sääolosuhteet vaihtelevat.”
Vartin työ päivässä
Laidunlohkot jaetaan nykyään syöttölohkoiksi, joiden koko vaihtelee noin puolesta hehtaarista yhteen. Luonnonlaitumilla päivän syöttöala on noin kaksi hehtaaria. Syksyn laidunalaa kasvattaa säilörehunurmien tulo mukaan laidunkiertoon.
Kerrallaan syötettävä ala vaihtelee kasvuston pituuden ja tiheyden, lohkon maalajin ja muiden olosuhteiden mukaan.
”Jos huomaan, että kasvusto meni liian lyhyeksi, aitaan seuraavaksi isomman alan. Kun laidunta ei syötetä liian kauan, se uusiutuu nopeammin ja pysyy tuottavana pitkään.”
Tuottokyvyn säilyminen on näkynyt laidunkauden pitenemisenä jopa parilla kuukaudella. Jos syksy ei ole liian sateinen, karja laiduntaa marraskuulle asti.
Viime syksynä eläimet otettiin sisään jo lokakuussa, sillä märät nurmet olisivat kärsineet sorkkapaineen alla.
Päivälohkojen aitaamiseen Jahkola käyttää sähkölankaa ja kevyitä tolppia. Siirrettyään lauman uudelle lohkolle hän vetää valmiiksi seuraavan päivän aitalinjan. Edellispäivän lanka pitää eläimet poissa vasta syödyltä alueelta. Vesipiste ja kivennäiset siirtyvät eläinten mukana.
”Kun lauma tottuu pääsemään joka päivä uuteen nurmeen, se on tyytyväinen ja pysyy yhden langan takana. Siirron yhteydessä tarkkailen eläimiä ja kasvustoja.
Aikaa menee päivittäin 15–30 minuuttia.”
Jahkola on huomannut sopivan laidunnuspaineen kurittavan myös rikkakasveja. Pienemmällä alueella eläimet eivät valikoi maistuvimpia kasveja, vaan kyytiä saavat nuoret ohdakkeet ja valvatitkin.
Kuvat: Johanna Jahkola, Ari Lahtinen
Juttu on julkaistu alun perin Kotitilalta-lehdessä 01/2021.
