Korpikannan tilalta, MTY Immosen navetasta lähtee lujasti maitoa, mutta toinen tärkeä tuote ovat pitkään lypsävien lehmien vahvat vasikat. Uuden vasikkalan suunnittelussa yhdistyvät eläinten hyvinvointi ja bioturvallisuus.
Veljekset Antti ja Pasi Immonen ovat isännöineet tilaa vuodesta 2009, alkuvuodet yhdessä isänsä kanssa. Antin vaimo Outi Immonen ja Pasin vaimo Mari-Anne Immonen ovat tilalla palkattuina työntekijöinä. Maidontuotanto kahden robotin navetassa rullaa sujuvasti neljän hengen voimin.
Immoset laajensivat tuotantoaan rohkeasti kymmenen vuotta sitten: lehmien määrä nousi 40:stä 140:een ja peltoala ostamalla ja vuokraamalla 50 hehtaarista 110:een. Sopimusalaa rehunkorjuuseen on lisäksi 40 hehtaaria.
Lypsynavetta valmistui vuonna 2011. Vanha parsinavetta muutettiin 80 hiehopaikan pihatoksi, jossa pitovasikat kasvatetaan puolivuotiaasta siemennykseen. Risteytysvasikat ja lypsyrotuiset sonnivasikat lähtevät välitykseen terneinä. Välitysvasikoita Immoset myyvät vuodessa lähes 80.
”Vasikoiden tarve omaan uudistukseen on vähentynyt, kun olemme saaneet lehmien keskipoikimakerran kolmeen. Viime vuonna liharoturisteytystä käytettiin melkein puolessa siemennyksistä, ja osuus nousee 70:een”, sanoo Antti Immonen.
Antti vastaa tilalla karja-asioista, seminologiksi kouluttautunut Outi Immonen hoitaa jalostussuunnittelun ja siemennykset, ja Pasilla on vastuullaan rehuntuotanto.
Pellot ovat nurmella. Kylvö, niitto ja karhotus ostetaan urakointina. Vihantana korjataan myös suojavilja uusittavilta nurmilta, joita on 30-50 hehtaaria vuosittain.'
”Hyvälaatuista viljaa rehuksi saa helpoiten ostamalla”, sanoo Antti Immonen.
Iglut toimivat hyvin
Vasikoiden oloja Immoset ovat miettineet viime aikoina paljon. Pikkuvasikoiden yksilökarsinat olivat alun perin poikimakarsinan yhteydessä. Parin viikon jälkeen välitysvasikat lähtivät maailmalle ja itselle jäävät siirrettiin ryhmäkarsinaan juottoautomaatille.
Kun vasikat olivat lähellä, vastapoikineet olivat kiinnostuneempia niistä kuin syömisestä. Huonosti syövät ensikot ja lehmät olivat alttiina poikimahalvaukselle ja ketoosille.
Syyskuussa 2019 karjaan tuli harmillinen kryptosporidioositartunta. Ensin tartunta säikäytti, kertoo Antti Immonen, joka itse sairastui tautiin ennen kuin elämillä oli oireitakaan.
”Sitten huomattiin, ettei ne kuolekaan tähän. Ripulista selvittyään ne kasvavat ihan hyvin. Karsinoiden puhdistamisesta tulee tietysti ylimääräistä työtä.”
”ETT:n ohjeen mukaan vasikat pantiin välitykseen vasta kun oireiden päättymisestä oli kulunut kaksi viikkoa. Lisätilan tarve ratkaistiin laittamalla ulos igluja, ja todettiin, että loimi päällä vasikat tarkenevat ja viihtyvät ulkona.”
Tapahtumat antoivat vauhtia uuden vasikkalan suunnittelulle. Huhtikuussa pyydettiin rakennussuunnittelija piirtämään kuvat rakennusluvan hakua varten ja toukokuussa alettiin kaivaa pohjaa. Uusien tilojen myötä tartunnasta aiotaan päästä kokonaan eroon.
Vasikkala nousee kesällä
Uudisrakennukseen tulee 12 kahden vasikan karsinaa. Irrotettavien väliseinien ansiosta karsinoita voi suurentaa joustavasti eri kokoisille ryhmille, ja tilaa riittää enimmillään 32 vasikalle. Vasikoiden alustana on olki-turvekuivike betonilattian päällä. Seinien alaosa on betonia puolentoista metrin korkeuteen. Raitis ilma tulee kasvattamoon seinien yläosan rakolaudoituksen lomitse ja poistuu vinokaton harjalta.
”Käytämme omaa puutavaraa ja teemme itse ison osan rakennustöistä. Tarkkaa kustannuslaskelmaa ei ole, mutta alle 20 000 euroon sen pitäisi jäädä, omat työt mukaanluettuna.”
Tilapäiseen käyttöön hankitulle kahdeksan vasikan ryhmäiglulle löytyi myös käyttöä. Se viedään tien varteen hieman etäämmälle navetasta. Kun välitysauto soittaa tulostaan, lähtijät siirretään igluun odottamaan, ja
kuljettaja saa ne helposti kyytiin yksin.
”Eläinkuskit eivät ole meillä käyneet navetassa muutenkaan enää vuosiin. Tuomme eläimet aina itse ulos”, Immonen sanoo.
Hyvät ternit ylpeyden aihe
Antti Immosen mukaan ternivasikoilla on iso taloudellinen merkitys, ja siksi niistä pidetään hyvää huolta. ”On ilo laittaa hyvin hoidettu vasikka eteenpäin. Moitteita emme ole vasikoista koskaan saaneet.”
Kolmiviikkoisina välitetyt vasikat ovat painaneet keskimäärin 65 kiloa, muhkein oli neljässä viikossa varttunut satakiloiseksi. Lypsykarja on valtaosaltaan ayrshirea. Immosten kokemuksen mukaan rotu toimii robotilla hyvin, ja se miellyttää muutenkin holsteinia enemmän.
Valion Voimavasikka-hankkeeseen tila lähti mielellään mukaan. Outi Immonen on käynyt pienryhmätapaamisissa ja ryhmä on kokoontunut myös Immosten tilalla.
”Meillä ruvettiin punnitsemaan myös vasikoiden syntymäpainot. Ternimaidon mittaaminen Brix-mittarilla oli meille tuttua ennestään. Neljä vuotta sitten rotavirus aiheutti vasikkatappioita. Silloin ongelma saatiin kuriin tutkimalla ternimaitojen vasta-ainepitoisuudet.
Jos oman emän maito ei ollut tarpeeksi hyvää, vasikalle otettiin pakasteesta parempaa ternimaitoa.”
”Olemme huomanneet, että kun vasikat hoitaa heti alusta alkaen huolellisesti, ne eivät sairastu pahasti. Kryptosporidium-alkueläimen aiheuttama viikon ripuli menee ohi, eikä yhtään vasikkaa ole kuollut”, Antti Immonen sanoo.
Kuvat: Topi Pakarinen
Juttu julkaistu alun perin Kotitilalta-lehdessä 01/2020.
