Tuoresäilönnässä yleisin tapa on hapolla tai biologisella säilöntäaineella tehty murskesäilöntä. Tänä vuonna viljassa on paljon jälkiversojen tuoreita jyviä pääsadon kuivien jyvien seassa. Voi olla niinkin, että jälkiversot tuottavat pääsadon ja keväällä itäneet pääversot ränsistyneen sadon. Tällaisen viljan kuivaaminen on hankalaa ja kallista. Murskesäilöntään se soveltuu kuitenkin erittäin hyvin.

Valssien säädössä pitää olla tarkkana. Valssit pitää olla niin lähekkäin, että pienetkin jyvät rikkoutuvat. Tällöin pitää olla myös tarkkana, että valssit pysyvät puhtaina.

Säilöntäaineen käytössä pitää olla huolellinen. Valmistajan annosteluohjetta pitää noudattaa. Viimevuosina biologiset säilöntäaineet ovat osoittaneet tehonsa erityisesti makkaraan säilötyllä viljalla. Muutenkin ohjeet kannattaa lukea tarkoin, jos aine ei ole tuttu. Tutunkin aineen koostumus ja käyttöohje voi muuttua. Huomion arvoista on, että propionihapon ja Maxxammon viljan valmistus poikkeaa täysin haposta ja maitohappobakteereista.

Happosäilötyn viljan siiloon säilömisessä ei ole suurta eroa säilörehun säilömiseen verrattuna. Säilöntäaineen annostelu, huolellinen tiivistys ja ilmatiivis peittäminen varmistavat hyvälaatuisen murskeviljan.

Kun viljan syöttäminen aloitetaan, pitää ruokinnassa huomioida viljan kosteus. Rehuanalyysillä se onnistuu helpoiten. Kosteusmuunnoksen jälkeen murskeviljan rehuarvot vastaavat kuivaa viljaa.

Murskeviljaan ei muodostu E-vitamiinia. Tämä pitää huomioida vitamiiniruokinnassa. Helpointa on käyttää kivennäistä, jossa on korotettu E-vitamiinitaso, kuten HK Sonnikivennäisessä.