Pääsin vierailemaan Jukka Tukiaisen tilalla Polvijärvellä. Jukka on pyörittänyt tilaa nyt sukupolvenvaihdoksen jälkeen aika tarkalleen vuoden päivät, viime elokuussa vetovastuu siirtyi vanhemmilta hänelle.
Tila on ollut suvulla 1940-luvulta alkaen. 22-vuotias Jukka on sisarussarjan nuorimmainen. Vanhemmat sisarukset hakeutuivat muille aloille, mutta Jukalle on pienestä asti ollut selvää, että hän haluaa jatkaa vanhempiensa viitoittamalla tiellä.
Pellolle oli syksyisin päästävä hommiin, vaikka koulutehtävien kustannuksella.
Tilalla on tällä hetkellä maitorotuisten sonnien väli- ja loppukasvatusta. Tulevaisuus on avoin. Jukalla on kova tahtotila kehittää tilaa eteenpäin.
Vaihtoehtoina ovat uuden loppukasvattamon rakentaminen tai siirtyminen emolehmätuotantoon, mutta mitään ratkaisuja ei ole vielä tehty. Jukka on keskustellut HKScanin aluevastaavan kanssa vaihtoehdoista ja syksyllä on tarkoitus suunnittelua jatkaa. Naudanlihan tuotanto on tällä hetkellä eräänlaisessa murrosvaiheessa, maitorotuisen vasikan riittävyys tulevaisuudessa mietityttää kaikkia toimijoita ja siksi uudet investoinnit on punnittava tarkkaan.
Jukka haki mukaan HKScanin Next Generation -ohjelmaan, koska haluaa opiskella lisää maatalousalaa ja saada uusia näkökulmia tuotantoon. Next Generation -ohjelma oli tähän elämän vaiheeseen sopivan kevyt ratkaisu - opetus on fiksusti sijoitettu talvikuukausille, jolloin aikaa opiskelulle on mahdollista järjestää töiden lomassa.
Jukka muistuttaa, että tärkeää olisi tämän päivän maanviljelijänä kehittyä ja oppia uutta, paikoilleen ei saa jämähtää. Hän näkeekin, että ohjelman suurin anti on ollut nimenomaan se, että on saanut työkaluja tarkastella oman tilan toimintaa kriittisesti. Lisäksi on ollut antoisaa päästä tutustumaan toisiin nuoriin tuottajiin ja kuulla kokemuksia myös toisten tuotantosuuntien edustajilta. Ryhmässä on edustettuna niin nauta-, sika- ja broilertuottajia.
Maatalouden tulevaisuus luonnollisesti nuorta tuottajaa mietityttää. Tilan pellot ovat luomutuotannossa ja luomun tulevaisuus ja uudet viljelykäytännöt kiinnostavat Jukkaa kovasti. Teknologian kehityksessä on viljelijän pysyttävä mukana ja uusia viljelytapoja on kokeiltava rohkeasti. Jukka näkee, että perinteinen maatalous on vähenemässä ja uusia tapoja tehdä tätä työtä pitää toimivien tilojen löytää.
Naudanlihantuotanto entistä ympäristöystävällisemmin on varmasti tulevaisuuden sana ja tässä kehityksessä hän haluaa olla mukana. Tämä oli myös yksi tärkeä syy, miksi hän lähti mukaan Next Generation -ohjelmaan; kuulla myös yhteistyökumppaninsa HKScanin ajatuksia ja visioita, miten lihaa tulevaisuudessa tuotetaan entistä ekologisemmin.
Next Generation -ohjelmaa järjestävä Tony Erlands kertoo, että ohjelma on ylittänyt monella tavoin ennakko-odotukset. Hakijoita ohjelmaan oli niin paljon, että päädyttiin perustamaan kaksi ryhmää, jotta kaikki halukkaat mahtuivat mukaan. Yhteisten koulutuspäivien myötä nuorille tuottajille on muodostunut hieno ryhmähenki, jossa omia ajatuksiaan ja mietteitään voi rohkeasti tuoda esille ja muiden pohdittavaksi. Ensimmäisenä lukukautena keskityttiin pitkälti tilan talouden johtamiseen ja suunnitteluun sekä riskien hallintaan.
Jukka (vas.) tapasi oman Next Generation -ryhmänsä muut jäsenet ensimmäistä kertaa tammikuussa, HKScanin pääkonttorilla Turussa.
Marraskuussa starttaavalla toisella lukukaudella teemoina ovat pääasiassa eläinten ruokinta ja kasvinviljely. Aluksi pohditaan sitä, mitä viljelijän tärkein asiakas, eli hoidettava karja, ruokinnallisesti haluaa ja tarvitsee. Lukukauden edetessä siirrytään miettimään, millä keinoin tässä päästään optimaaliseen lopputulokseen. Lisäksi tullaan myös perehtymään siihen, miten viljelijä voi hyödyntää sosiaalista mediaa eri tavoin ja mitä somen maailmassa tulisi ottaa huomioon. Ensimmäinen vuosi opiskeltiin sekaryhmissä, mutta tänä vuonna teeman mukaisesti siirrytään enemmän elänlajikohtaisiin ryhmiin.
Jukkakin odottaa toisaalta kovasti sitä, että koulutuksessa päästään pureutumaan nimenomaan oman eläinlajin eli nautojen ruokintaan ja kasvatukseen. Ja mukava on toki taas nähdä muita opiskelijoita. Tutuksi on jo viime lukukaudella tultu ja yhteyttä pidetty myös kesäaikaan.
Ohjelmaan mukaan lähtö ei Jukkaa kaduta, vaikka koulutuspäivien perässä on pitänyt ajella toiselle puolen Suomea. Tuleepahan samalla nähtyä maisemia!
Jukka on pyörittänyt kotitilaansa Polvijärvellä nyt vuoden verran.
