Ellen Rydbeckille vuodesta 2020 tulee uusien asioiden opettelun vuosi. Sukupolvenvaihdos kotitilalla Suontaan kartanossa, Hattulassa, saa sinettinsä alkuvuoden aikana. Emolehmätila siirtyy luomutuotantoon ja uudesta yrittäjästä tulee HKScanin nautayhteistyöryhmän jäsen.
Tuotantosuuntakaan ei ole kovin vanhaa perua: alkava poikimakausi on tilalla vasta kolmas. Karjan 70 emolehmää ovat valtaosin herefordeja, mutta joukossa on myös suomenkarjaa. Karjatila Suontaka on kuitenkin ollut ainakin koko Rosenlewin suvun omistushistorian ajan, sata vuotta.
”Lypsylehmistä luovuttiin vuonna 2006 ja siirryttiin hiehojen kasvatukseen. Hiehojen jälkeen olimme kaksi vuotta ilman eläimiä. Ei se tuntunut ollenkaan omalta. Navetassa oli hyvät puitteet, ja niin aloitimme emolehmätuotannon ja samalla luomuun siirtymisen kolme vuotta sitten.”
Hankenilla ekonomiksi opiskellut Rydbeck on ehtinyt viime vuosina nähdä paljon maailmaa. Kesätyöt maatalousbisneksen parissa DeLavalilla ja Cargillilla ovat vieneet häntä Kiinaan ja Yhdysvaltoihin. Valmistumisen jälkeen hän työskenteli liiketoiminnan kehittäjänä Ruotsissa, mutta palasi kahden vuoden jälkeen Suomeen ja jatkoi töissä Helsingissä vuoden 2018 loppuun.
”Silloin päätin, että on aika palata kotiin ja jatkaa tilanpitoa. Äitini on pitänyt tilaa 30 vuotta.”
Viime vuosi vahvisti päätöksen. Puoli vuotta Rydbeck teki vielä sivutoimisesti asiakasvastaavan töitä, mutta syksystä alkaen hän on omistautunut kokonaan maataloudelle. Äidin ja tyttären lisäksi tilalla työskentelee kolme pitkäaikaista työntekijää.
”Olen tehnyt kaikkia töitä yhdessä heidän kanssaan, se on helpoin tapa oppia. Viikonloppuisin hoidan itse rehustuksen ja muun eläinten hoidon. Vanhaan navettaamme on vaihdettu uudet hiekkaparret, joihin olemme olleet hyvin tyytyväisiä.”
Työssä, jota Rydbeck sanoo vielä opettelevansa, on paljon hyviä puolia. Parasta hänen mielestään ovat eläimet, mutta myös vaihteleva, fyysinen ulkotyö miellyttää.
”Työ on pitkäjänteisempää kuin normaali yritystoiminta. Se on myös luonnonläheistä, ja kaikki vuodenajat ovat erilaisia. Kaupungissa asuessa sitä oppi arvostamaan. Strategia ja hyvä suunnitelma pitää olla, mutta on hyväksyttävä, että myös yllättäviä asioita tapahtuu ja niihin joutuu keksimään ratkaisuja.”
Emolehmätilalla alkuvuosi on rauhallista aikaa, kun ruokittavana ovat vain kantavat emot ja joitain kasvatettavia hiehoja. Eläinten hoidon ohella tilallisen päiviin mahtuu huolto- ja siivoustöitä sekä hallinnollisia hommia. Kiireinen poikimakausi ajoittuu maalis- ja huhtikuulle.
Leo-koira seuraa Elleniä mukana maatilan töissä.
Rydbeck on tyytyväinen siihen, että ehti tehdä töitä muuallakin ennen maatalousyrittäjäksi ryhtymistään. Kääntöpuolena on, että kotimaassa ei ole ehtinyt kertyä maatalousalan verkostoa eikä paljon tietotaitoakaan, huolimatta Viikissä suoritetuista maatalouden sivuaineopinnoista.
Tähän hän uskoo apuja löytyvän HKScanin Next Generation -koulutuksesta.
”Olen tykännyt siitä tosi paljon. Koulutus on ollut laadukasta ja on ollut kivaa tutustua muihin nuoriin tilallisiin.”
Uuden ympäristön ammatilliseen verkostoitumiseen tarjoaa myös HKScanin nautayhteistyöryhmä, jossa Rydbeck aloittaa keväällä uutena jäsenenä. Hän kertoo olevansa tehtävästä innoissaan.
”Yritystoiminnan kehittäminen ja strategiatyö kiinnostavat, ja pääsen käyttämään työelämässä hankkimaani osaamista alan hyödyksi. Odotan myös kuulevani uusista asioista ja tietysti tutustuvani muihin tilallisiin.”
Vapaa-ajalla Rydbeck harrastaa voimaa ja tasapainoa kehittävää crossfitiä. Nuorempana hän kilpaili kenttäratsastuksessa, mutta nyttemmin kilparatsastus on vaihtunut rennommaksi harrastamiseksi omien hevosten kanssa. Metsästys on jäänyt viime aikoina vähiin, mutta sille hän toivoo löytyvän paremmin aikaa taas tulevaisuudessa.
Aloittelijan tuuria Turun saaristossa. Kalareissun saaliina kolmen kilon hauki.
Kuva Ellenistä ja naudasta sekä Ellenistä ja koirasta: Pekka Rautiainen
